”Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi sapatti. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi. Sen tähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen… Sapatti on ihmistä varten.”
2.Moos.20:9,11; Mark.2:27

Modernin elämän säälimättömässä kiireisyydessä olemme usein kadottaneet työn ja levon välisen rytmin. Meidät on lähes hypnotisoitu uskomaan, että hyvät asiat tulevat ainoastaan loputtoman päättäväisyyden ja väsymättömän ponnistelun myötä, ja siksi meidän on vaikea todella levätä.
Seurakuntaelämämme voi olla osa ongelmaa tai osa vastausta. Saatamme liiallisella aktiivisuudellamme luoda yhteisön, joka ei suo jäsenilleen tervettä työn ja levon rytmiä. Toki Jumalan tahto on, että jokainen Jeesuksen seuraaja löytää oman paikkansa seurakunnassa ja toimii siinä Jumalan antaman kyvyn ja voiman mukaan. Jumala on kutsunut meidät aktiiviseen elämään, mutta siihen kutsuun sisältyy myös kutsu levätä Jumalan tarkoittamalla tavalla.

Työn ja levon rytmi on hyvinvointimme kannalta perustavaa laatua oleva asia. Jos säntäämme eteenpäin ottamatta tarvittavaa aikaa levolle ja voimavarojemme täydennykselle, elämämme saattaa näyttää hyvinkin sankarilliselta. Ongelma on kuitenkin siinä, että usein olemme silloin kadottaneet kyvyn olla läsnä Jumalalle ja toisille ihmisille, sekä tunnistaa, mitä todella tarvitsemme siinä tilanteessa. Seurauksena on henkinen ja hengellinen apatia, joka estää meitä kokemasta Jumalan läsnäoloa, joka antaisi meille elämää ja tarvittavaa ymmärrystä.

Jumala ohjasi Mooseksen kautta kansaansa löytämään terveen työn ja levon päivärytmin ja viikkorytmin jo ennen kuin Hän antoi lakinsa Hoorebin vuorelta, 2.Moos.16-luku. Mooseksen tehtävänä ei ollut ainoastaan viedä Jumalan kansa Luvattuun Maahan, vaan myöskin ohjata heidät sisälle sellaiseen elämänrytmiin, joka olisi heille hyväksi tässä ja nyt. Jumala kutsui heitä elämään hyvin joka päivä – löytämään elinvoimainen ja rikastuttava elämä Jumalassa! Tällainen terve työn ja levon rytmi opettaa meitä ottamaan huomioon inhimilliset ja Jumalan luomat rajoittuneisuutemme ja kunnioittamaan niitä.

Kuinka paljon me kunnioitamme tervettä työn ja levon rytmiä? Omassa elämässämme ja seurakuntamme elämässä?

Olemme nyt kesän kynnyksellä, ja moni ehkä malttamattomana odottaa pian alkavaa kesälomaa. Mutta kesäloma yksin ei ole ratkaisu tähän asiaan. Pitkä vapaa kerran vuodessa ei ole oikea ja riittävä vastaus tähän kysymykseen. Jumalan suunnittelema vastaus löytyy siitä, että ymmärrämme ja alamme harjoittaa elämässämme tervettä päivärytmiä ja viikkorytmiä. Tarvitsemme päivittäin aikoja, jolloin pysähdymme ja olemme Jumalan kanssa. Tarvitsemme joka viikko -ei vain vapaapäiviä- vaan Jumalan luoman sapatin, koko viikon parhaan päivän, jolloin lakkaamme työn teosta, lepäämme, iloitsemme Jumalan runsaista elämän lahjoista ja vietämme aikaa Hänen kanssaan. Ehkä meillä olisi aika ajoin tarve myös vetäytyä hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen? Silloin koko meidän olemuksemme saa levätä ja voimavaramme täydentyvät, ja ”sielumme on kuin runsaasti kasteltu puutarha”, Jes.58:11.

Kun palaamme kesätauolta ja alamme miettiä ensi työkauden toimintaa ja ohjelmaa, olemme viisaita, jos päätöksissämme otamme huomioon ja arvostamme kykyämme ylläpitää ja vahvistaa tervettä työn ja levon rytmiä!

Jukka Laamanen

Lähde: Ruth Haley Barton’in kirja ’Sacred Rhythms’

Meidän ei tulisi koskaan pelätä Pyhän Hengen vaikutusta elämässämme. Se dynaamisuus ja Pyhän Hengen ilo, jota yhteys Häneen, Jumalan kolmanteen persoonaan tuo, sitä ei voi korvata millään muulla. Voimme lähestyä häntä etäisenä, dogmaattisena totuutena, mutta se ei vielä avaa niitä syvyyksiä, joihin Hän meitä tahtoo johdattaa. Voimme väitellä loputtomasti Hänestä ja jäädä kuitenkin ulkopuolelle sen, mitä varten Hänet lähetettiin Helluntaina. Miksi Pyhä Henki sitten on tärkeä?

1. Hän on jatkuvasti läsnä meissä

Jeesus lupasi, ettei Hän jätä opetuslapsia orvoiksi (Joh. 14:16–17) . Hän itse asuisi meissä Pyhän Hengensä kautta. Hänen tilalleen tulisi Toinen Puolustaja, Pyhä Henki. Ja toisin kuin Jeesus, joka oli ollut opetuslasten kanssa, Hän (Henki) olisi jatkuvasti hänen seuraajissaan. ”Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet teidän luoksenne. ”(Joh. 16:7). Se ei ole väliaikaista kumppanuutta; Henki olisi (ja on) aina läsnä. Koskaan näin ei ollut Vanhan testamentin ihmisten elämässä. Seurakunnan syntymäpäivänä Helluntaina se ihme tapahtui. Pyhä Henki tuli ja täytti rohkeudella ja syvällä rakkaudella Jeesuksen seuraajat. Pyhä Henki haluaa olla ohjaajamme jokaisessa arkipäivässämme, jos annamme sille tilaa.

2. Hänen dynaaminen voimansa tuo esille Jumalan tekoja

”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin”, kerrotaan Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa. Hengen avulla tulee mahdolliseksi saavuttaa koko maailma evankeliumilla. Tämä apu ylitti ja ylittää opetuslasten, Jeesuksen seuraajien inhimilliset kyvyt. Erityinen rohkeus, päättäväisyys ja kestävyys tulivat näkyviin Jeesuksen seuraajien elämässä. Se on sama dynaamisuus, joka on tämänkin päivän uskovissa. Miksi se ilmenee niin laimean oloisesti? Mitä voitaisiin tehdä, että se saataisiin liikkeelle niin kuin kerran oli?

Erilaiset hidastavat muurit ainakin ovat raivattava pois elämästämme. Yksi sellainen muuri voi olla se, että Pyhän Hengen alueet voivat tuntua pelottavilta. Ihmisen on vaikeaa hahmottaa järjellä sitä. Vääränlaiset perinteet, tulkinnat ja huonot kokemukset voivat lukita ihmisten ajatukset myös suhteessa Pyhään Henkeen. Erilaiset henkilökohtaiset tekosyyt voivat nousta esteeksi, kun Jumala kutsuu meitä ulos mukavuusvyöhykkeiltämme.

Kerrotaan Applen toisesta perustajasta Steve Jobsista, joka haastoi 1983 Pepsicon toimitusjohtajaa John Scullya projektiinsa mukaan sanoneen hänelle: Haluatko elää loppuelämäsi sokerivettä myyden vai haluatko mahdollisuuden muuttaa maailmaa?

Jeesuksen ensimmäiset seuraajat eivät jääneet orpouden tunnelmiin, ”sokerivettä” myymään. Kun Pyhä Henki tuli heihin, he saivat voiman astua Jumalan suunnitelmaan ja he lähtivät liikkeelle. Pyhä Henki on sinussa. Mihin Sinua kutsutaan? Päätökset liikkeellelähdöstä ovat jätetty meidän tehtäväksemme.

Ari Urhonen

Kuukauden teemana seurakuntamme jumalanpalveluksissa on ollut "Jeesuksen seurassa".

Jeesuksen seurassa on hyvä olla. Hän on kärsivällinen, Hän on lempeä. Hän ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu eikä muistele kärsimäänsä pahaa. Kaiken Hän kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken Hän on valmis kärsimään - meidän tähtemme. Jeesuksen rakkaus ei koskaan katoa.

Häntä on koeteltu kaikessa, ja siksi Hän jos kukaan pystyy ymmärtämään vajavuuksiamme (Hepr. 4:15). Hän on meidän puolellamme, kaikesta sydämestään.

Sinua ja minua kehotetaan heittämään kaikki murheemme Jeesuksen kannettavaksi, koska Hän pitää meistä huolen (1. Piet. 5:7). Miten vastaamme tähän kutsuun? Opimmeko tuomaan kaiken sen, mitä tarvitsemme, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon? Aivan kaiken? (Fil. 4:6)

Tähän kehotukseen liittyy valtava lupaus: kun opimme jättämään aivan kaiken Jeesukselle, Jumalan rauha voi varjella sydämemme ja ajatuksemme. Tämä rauha voi ylittää kaiken ymmärryksen. (Fil. 4:7) Meidän ei tarvitse olla mistään huolissamme. Kaiken voin jättää Hänen käsiinsä, joka minua rakastaa.

Opi siis antautumaan Herralle. Opi luovuttamaan taakkasi Hänelle. Se ei ole aina helppo tai yksinkertainen prosessi. Se on kuitenkin vaivan arvoista, sillä siihen piileytyy elämämme yksi ihmeellisimmistä ja ihanimmista salaisuuksista - saamme iloita Herran hyvyydestä tämän rikkinäisen maailman keskellä.

Siunausta elämääsi!


- Joona Mäntynen

Ps. Jos kaipaat hyvää ja makoisaa opetusta tämän aiheen tiimoilta, suosittelen tätä opetusta kuunneltavaksi https://www.youtube.com/watch?v=b29m9ZZ6qE0

Kuningas Daavid piirtää eteemme kuvan veden äärelle istutetusta, aina vihreästä puusta, joka tuottaa hedelmiä ajallaan. Puu on istutettu veden äärelle – se ei ole itse istuttanut itseään. Sadon se antaa ajallaan, ei milloin sattuu tai yhtä mittaa, vaan juuri oikealla ajalla.

Myös Jeremia kertoo aina vihreästä, puron partaalle istutetusta puusta, joka kurottaa juuristonsa vettä kohti. Vesi turvaa puun sadon myös kuivana ja helteisenä vuonna. Silloinkaan ei puulla ole mitään hätää.

Daavidin ja Jeremian puut ovat kuin vertauskuvia ihmisestä, joka turvautuu ja luottaa Jumalaan. Tällaisen ihmisen osa on hyvä ja siunattu.

Istutettuna oleminen tarkoittaa minulle Jeesuksen seuraamista, jatkuvaa pysymistä hänen läsnäolossaan ihmiselämän ”vaihtelevista varjoista” huolestumatta. Hänen läsnäolonsa kypsyttää herkullisia ja muitakin ravitsevia hedelmiä, kuten rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä ja itsehillintää.

Maaperä, jossa ja josta kasvan, on seurakunta ja toisten uskovien yhteys, palveleminen ja palvelluksi tuleminen. Se on Jumalan omilleen suunnittelema perheväki, joka muun muassa kantaa toistensa kuormia, rohkaisee rakkauteen ja hyviin tekoihin, antaa hengellisen suojan ja kasvattaa myös vastuullisuuteen, osallistumaan oman perheen ”kotitöihin” itse kukin toistemme jäseninä.

Vesi puolestaan muistuttaa Raamatun Sanan ja rukouksen merkityksestä, jotta eläisin ja kasvaisin hengellisesti. Jeesus puhui usein siitä, että Sanan kuulemisen lisäksi yhtä tärkeää on myös noudattaa ja toteuttaa sitä käytännössä. Moni on huomannut, että mitä enemmän alkaa käytännössä rukoillen toimia Raamatun ohjeiden mukaan, sitä enemmän Raamattu avautuu ja hengellinen ymmärrys kasvaa.

Juuri tänään on lohdullista muistaa, että kuivuuden ja helteen, sotien, nälänhädän ja muiden, yhä kauhistuttavampien asioiden ympäröidessä meitä, ei veden äärelle istutetuilla ole mitään hätää.

(Ps. 1:3; Jer. 17:8; Gal. 5:22; Ef. 2:22; Ap.t: 20:21; Ef. 5:21; Room. 12: 4-6; Luuk. 11:28; Luuk. 21:9-11.)

Teija Nuutinen

Puhuin tästä aiheesta Ef.4:17-25 pohjalta pe 17.3 ja su 19.3, ja tässä on tiivistelmä puheeni pääkohdista.

Minun elämässäni tapahtuva mielenuudistuminen sisältää erilaisia kokemuksia, joista osa on sisäisiä kamppailuja, jotka ovat välillä varsin kivuliaitakin. Näitä kamppailuja käyn esim. silloin, kun koen, että minua haastetaan olemaan avoimempi ja haavoittuvampi toisten ihmisten edessä. Aiemmin se ei ollut minulle luonteenomainen tapa olla ja toimia. Siksi minussa piti tapahtua mielenuudistumista, jotta ymmärsin, kuinka merkityksellistä ja terveellistä se on, ja että uskalsin ja kykenin avautumaan ja olemaan enemmän läpinäkyvä.

Toinen reitti mielenuudistumiseen elämässäni on lähtökohdaltaan positiivisempi, ja se on haluni suhtautua avoimella mielellä elämään ja uusiin asioihin. Tosin myös tämä johtaa usein hyvin samanlaisiin sisäisiin prosesseihin ja kamppailuihin kuin edellinenkin. Se näet usein haastaa minut näkemään ja tunnistamaan itsessäni olevia valheellisia, vinoutuneita tai puutteellisia uskomuksia, tutkimaan ja asettamaan niitä kyseenalaisiksi, sekä omaksumaan ja harjoittamaan toisenlaisia tapoja ajatella, tuntea ja toimia.

Koska me kaikki olemme ihmisiä, luulisin, että tällaiset kamppailut ovat meille kaikille tuttuja. Jokaista meitä haastetaan mielen uudistumiseen, ja mielen uudistuminen on meille tärkeää ihan kaikessa elämässä koko elämämme ajan, eikä vähiten suhteessamme Jumalan kanssa. Jumalakin haastaa ja kutsuu meitä mielenmuutokseen ja mielen uudistumiseen, ja Hänellä on siihen edellä mainittujen asioiden lisäksi muitakin syitä.

Miksi tarvitsemme mielenuudistumista?
1. Mielenmuutos ja mielenuudistuminen ovat osa uskoontulon kokonaispakettia, joka Uudessa Testamentissa pitää sisällään mielenmuutoksen, uskon Jeesukseen, vesikasteen ja Pyhän Hengen saamisen.

2. Oman hengellisen kasvumme tähden; koska emme voi kasvaa suhteessamme Jeesuksen kanssa, ymmärtää hengellisiä asioita, tuntea Jumalaa ja kuinka elää ja toimia Jumalan kanssa, jos meidän mielemme ei uudistu.

3. Tarvitsemme mielenuudistumista seurakunnan rakentumisen ja toimimisen vuoksi.

4. Mielenuudistuminen on helpoin tapa saada aikaan meissä muutos. Nykypsykologian mukaan ihmisessä kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta eniten meissä vaikuttaa ajatusmaailmamme, joka puolestaan vaikuttaa tunteisiimme, omaan oloomme ja sitä kautta käyttäytymiseemme. Emme pysty tahdon avulla suoraan muuttamaan tunteitamme, mutta pystymme muuttamaan ajattelumallejamme, jotka laukaisevat tunteemme ja jotka sitten vaikuttavat     käyttäytymiseemme.

Mitä mielenuudistuminen on?
Ef.4:23 mainittu ’mielen henki’ on sisäinen ilmapiirimme, ”sisäiset silmälasimme”, joiden kautta tarkastelemme kaikkea elämää. Ne värittävät kaikkea, mitä uskomme itsestämme, toisista ihmistä, Jumalasta, maailmasta. Mielen uudistuminen on ”sisäisten silmälasiemme” vaihtamista uusiin ja valheen korvaamista totuudella. Mielen uudistuminen on myös sisäistä paranemista ja persoonamme tervehtymistä.

Millä tavalla mielemme uudistuu?
Meidän mielessämme on kahdenlaista ’totuutta’ tai ’tietoa’: loogista tietoa ja kokemuksellista tietoa. Loogista tietoa ja totuutta voidaan muuttaa ja uudistaa saamalla oikeaa tietoa esim. lukemalla Raamattua, kirjoja, kuuntelemalla saarnoja, opiskelemalla, keskustelemalla jne. Kokemuksellista tietoa, joka on meidän ’omaa totuuttamme asioista’ voidaan muuttaa ennen kaikkea korvaavien kokemusten kautta.

Mitä nämä korvaavat kokemukset ovat, ja mistä niitä voi saada?
Korvaavat kokemukset ovat oikeita, todellisia elämän kokemuksia, jotka ovat erilaisia kuin ne, joita olemme ennen kokeneet. Saamme niitä a) elävässä elämässä toisten ihmisten taholta tai b) esim. terapiassa ja sielunhoidossa. Korvaavat kokemukset auttavat meitä kyseenalaistamaan ja haastamaan ’omat totuutemme’, jotka useimmiten ovat valheellisia käsityksiä tai johtopäätöksiä itsestämme, toisista ihmisistä, elämästä ja Jumalasta.

Mitä voimme tehdä, jotta mielemme voisi uudistua?
Hengellinen kasvu ja meidän muuttumisemme on ennen kaikkea Jumalan työtä, mutta myös meillä on tässä asiassa oma vastuumme. Voimme tehdä ainakin kolme käytännöllistä asiaa: a) hidastaa tarpeeksi vauhtia, jossa voimme tulla paremmin tietoisiksi siitä, mitä sisimmän maailmassamme on, esim. valheellisia uskomuksia b) katsoa totuuden peiliin, jota edessämme pitävät Jumala Sanansa ja Henkensä     kautta sekä toiset ihmiset, niin että alamme nähdä sen ’oman totuutemme’, jonka mukaan olemme eläneet elänyt, valheena. c) Otamme vastaan apua itsemme ulkopuolelta. Mielen uudistuminen ei ole pelkästään ihmisen henkilökohtainen asia, vaan se on myös yhteisöllinen asia. Tarvitsemme siihen usein apua toisilta ihmisiltä esim terapian, sisäisen parantumisen rukouksen ja terveen kristittyjen yhteyden kautta. Seurakunnan ilmapiiri, siellä annettava opetus ja ihmissuhteet vaikuttavat mielemme uudistumiseen.

Voisitko kuvitella, että sinulla olisi toisenlaiset ’sisäiset silmälasit’, niin että maailma näyttäisi sinustakin toisenlaiselta?
Voisitko kuvitella maailman näyttävän erilaiselta kuin miltä sinä nyt näet sen? Mitä tarvitaan, että sinun sisäiset silmälasisi voisivat vaihtua?


Jukka Laamanen