Saarnasin su 29.11 jumalanpalveluksessa tästä aiheesta, ja aiheen sain Mutaa ja Mestariteos kirjan tekstistä.
John Burke kirjoittaa sivulla 196 seuraavasti: - Minusta tuntuu, että tässä kohtaa tarvitsemme ’mainoskatkon’ kristityn kypsyydestä. Olen vuosien varrella järkyttynyt siitä, miten monet kristityt ovat tulleet ja menneet seurakuntamme kautta. He ovat halunneet olla osa seurakuntaa, joka todella saa aikaan muutosta maailmassa. Sitten he ovat kuitenkin turhautuneet ja riitautuneet, koska ovat kokeneet, että heitä pitää ruokkia tietynlaisella opetuksella, ja että he tarvitsevat enemmän ylistystä mieleisellään tyylillä. Silti he eivät ole palvelleet lahjoillaan, auttaneet toisia löytämään uskoa eivätkä opettaneet toisia noudattamaan kaikkea, mitä Jeesus käski pitää. Tämä ei ole kypsyyttä, vaan hengellisen nuoruuden epäkypsyyttä. Pelkään, että seurakuntamme jämähtävät hengelliseen nuoruuteen.
Meidän tulee oppia Raamatusta, meidän pitää ylistää yhdessä, mutta jossakin kohtaa (yleensä muutaman vuoden kuluessa) hengellinen kasvu tyrehtyy, jos emme opi syömään ruokaa, jota Jeesus söi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon, ja vien hänen työnsä päätökseen.”-  (Joh.4:34)

Jämähdysvaara on todellinen myös meidän seurakunnassamme. Jos emme opi syömään tätä ravintoa, hengellinen kasvumme vääjäämättä tyrehtyy: taannumme hengelliseen nuoruuteen tai lapsuuteen … tai vielä pahempaa, hengellinen elämämme voi kokonaan kuihtua pois. Päämäärämme tässä elämässä ei ole vain se, että olemme saaneet syntimme anteeksi ja olemme sen tähden matkalla taivaaseen. Jumalan suunnitelma on, että jokainen meistä kasvaa hengellisesti täysi-ikäisiksi Jeesuksen seuraajiksi. Pelkkä hengellisistä asioista tietopuolisesti tietäminen ei tässä riitä; meidät on kutsuttu myös konkreettisesti tekemään Jumalan tahtoa elämässämme. Ilman Jumalan ja Hänen voimansa kokemusperäistä tuntemista, joka seuraa siitä, että palvelemme lahjoillamme ja autamme ihmisiä sisälle uskoon ja kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa, tämä ei koskaan pääse toteutumaan.

Jumala ei halua, että kukaan meistä missään elämämme vaiheessa jämähtäisi paikallemme, vaan että hengellinen kasvumme jatkuisi koko elämämme ajan. Itse asiassa yksi hengellisen kypsyyden ja aikuisuuden merkki onkin sen ymmärtäminen, että meillä on aina kasvunvaraa hengellisessä kypsyydessä. (Fil.3:12-15)

Tämä asia on elintärkeä, koska kysymyksessä ei ole ainoastaan meidän elämämme ja siinä kokemamme tyytyväisyys ja tarkoituksen tuntu, vaan kyse on paljon suuremmasta asiasta: Jumalan suuren suunnitelman toteutumisesta meidän kauttamme toisten ihmisten elämässä. (Matt.28:18-20)

Sen tähden -Jeesuksen tähden, itsesi tähden ja toisten ihmisten tähden- älä jämähdä paikallesi !


Jukka Laamanen