Joulu on takanapäin, uuden vuoden lupaukset purkitettu ja arki polkaistu käyntiin. Nyt on aika miettiä, mitä saimme napatuksi mukaamme joulusta. Saimmeko uutta voimaa ja lepoa tulevien päivien aherrukseen? Virkistyimmekö sukulaisten tapaamisesta ja yhdessäolosta? Kannammeko ehkä taas mukanamme muutamaa lisäkiloa joulun herkkuhetkistä ja mietimme kuumeisesti, miten saisimme ne karistettua vatsanseudulta?

Löysimmekö kaivatun joulurauhan vai oliko se taas piiloutunut jonnekin niin kuin toinen sukkapareista? Toivoimmeko, että olisimme saaneet olla hetken rauhassa, jotta olisimme löytäneet sen?

Rauhan, joka antaa levollisuuden kaiken jouluhössötyksen keskellä. Rauhan joka tuo sovinnon ja korjaa rikkimenneet ihmissuhteet. Rauhan, joka kestää, kun kamppailemme elämän myrskyissä. Todellisen rauhan, jota maailma ei voi tarjota.

Kiiruhtakaamme Itämaantietäjien mukana tähteä seuraten pienen Jeesus vauvan luo. Polvistumme seimen äärelle ja osoitamme kunnioitusta ja palvontaa todelliselle Rauhanruhtinaalle. Ojennamme kaikki lahjamme hänen käyttöönsä ja otamme vastaan parhaan joululahjan, Jeesuksen, jonka Taivaan Isä on meitä jokaista varten lahjoittanut. Silloin löydämme todellisen rauhan, joka ei kestä hetken vaan ikuisesti.

Joh. 14: 27 ” Rauhan minä jätän teille: minun rauhani- sen minä annan teille”

Rauhallista Loppiaista ja Uutta Vuotta 2016!

Marja Mönkkönen