Tammikuun ajan pureuduimme Vapiksen Perjantain jumalanpalveluksissa siihen, miten voisimme päästä "lähemmäksi Häntä". Jumala kutsuu jokaista meistä läheiseen ja henkilökohtaiseen suhteeseen Hänen kanssaan. Sydämemme kaipaa rikasta, intiimiä ja syvällistä suhdetta Luojaamme. Kuitenkin meidän kristittyjen kokemus tästä suhteesta ei aina ole sitä, mitä se voisi olla. Miten päästä lähemmäksi Häntä?

Meidän on tärkeää ymmärtää, minkälaiseen suhteeseen Jumala on läpi historian ihmistä kutsunut, jotta voimme lähteä rakentamaan jumalasuhdettamme terveeltä ja kestävältä pohjalta. Suhteessamme Jumalaan on nimittäin jotain sellaista, mikä on meille kaikille kristityille yhteistä, mutta myös sellaista, mikä on meille jokaiselle äärimmäisen henkilökohtaista.

Suhteessa on kyse yhteydestä. Jotta voimme kokea läheistä ja henkilökohtaista yhteyttä toisen henkilön kanssa, meidän täytyy oppia tuntemaan häntä. Vain henkilö itse voi kertoa meille, kuka hän todellisuudessa on. Eli jotta voimme aidosti tutustua toiseen, täytyy toisen osapuolen antaa itsensä tulla nähdyksi.

Jumala paljastaa itsensä, tahtonsa ja sydämensä Raamatussa. Tämä onkin Raamatun syvällinen merkitys - se on Jumalan tapa kutsua meitä tutustumaan Häneen. Ilman Raamattua Jumala jää meille vieraaksi, vaikka emme aina tiedostaisi sitä. Saatamme luulotella tuntevamme Jumalan, vaikka todellisuudessa olemme muodostaneet omia näkemyksiämme Hänestä.

Toiseen tutustuminen on siis olennaista läheisen yhteyden kannalta. Mikään määrä tietoa ei kuitenkaan voi korvata yhteyttä itseään. Kyse on siitä, että me todella vietämme aikaa Jumalan kanssa, kohtaamme Häntä. Tuomme itsemme aidosti ja kaunistelematta Jumalan eteen. Osaanko kertoa Isälleni siitä, että olen joskus jopa vihainenkin Hänelle? Katkera? Kerronko siitä, jos Hän tuntuu etäiseltä? Pystynkö tuomaan likaisimmatkin syntini Hänen eteensä puolustelematta itseäni? Isämme pyytää meiltä aitoutta, jotta Hän pääsee todella vaikuttamaan elämässämme. Hän kyllä tietää, ettei meillä ole mitään syytä olla Hänelle vihainen tai katkera. Hän myös tietää, että emme me monestikaan valitse niitä tunteita, joita tunnemme. Jumala tietää, kuinka likaisia tekoja saatamme tehdä. Isämme sydämen asenne on kuitenkin armollinen, sen paljastaa meille Raamattu. Isä tietää, kuinka paljon tarvitsemme Häntä. Tarvitsemme myös toisia kristittyjä, sillä seurakunta tukee monin tavoin yhteyttämme Jumalaan.

Suhde Jumalaan vaatii aikaa, sillä vaikkapa luottamuksen rakentuminen ei tapahdu hetkessä. Kuitenkin Jumalalla riittää kärsivällisyyttä. Me saamme koko loppuelämämme ajan opetella tuntemaan niitä ihania asioita ja siunauksia, mitä suhde Jumalaan voi parhaimmillaan tarjota - iloa, rauhaa ja elämänmakuista elämää. Jumala ei kuitenkaan tee väkisin elämässämme mitään. Lähestytään Jumalaa, niin Hän kyllä lähestyy meitä (Jaak. 4:8).

"Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana." Kol. 2:6-7

 

Joona Mäntynen