Ystävänpäivä on tulossa ja kaupan hyllyt pursuavat punasävyisiä lahjoja annettavaksi ystävillemme. Onhan punainen rakkauden väri ja se viestittää meille välittämisen ja rakkauden tunteista. Aitoon ystävyyteen kuuluu kuitenkin kaikki värit.

Keltaisena kuin aurinko loistavat ystävän kanssa vietetyt yhteiset hetket.  On mukava muistella yhteistä taivalta ja nauraa yhdessä.  Lapsuudessa saadut ystävät ovat todellisia aarteita. He tietävät taustamme ja ymmärtävät meitä kaikissa elämämme tilanteissa ilman turhia selityksiä.

Luottamus on ystävyyden perusta ja kallisarvoinen, puhtaan valkea helmi, jota kannattaa vaalia ja pitää arvokkaana ystävyyssuhteissa. Sanotaanhan sananlaskussakin San.17: 17:” Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä.”

Ystävyyssuhteilla on myös tapana kasvaa ja kehittyä ajan saatossa niin kuin vihreä ruoho keväällä lämmössä ja valossa. Tarvitsemme ystävyyssuhteisiin avoimuutta ja hyväksymistä kasvun aikaan saamiseksi. Joskus kuitenkin ystävyys lakastuu kuin ruskea lehti syksyn sateessa. Rakkaan ystävän menetys tuo taas meille mustan, pohjattoman kaipauksen ja surun. Harmaan arjen jakaminenkin kuuluu hyvään ystävyyssuhteeseen.

Jokainen meistä tarvitsee ystävän. Ystävien määrä ei aina kerro todellisesta ystävyydestä. Ystävyyssuhde tarvitsee aikaa ja yhdessäoloa. Sananlasku 18: 25 sanoo näin:” Paljon ystäviä- vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli.”

Marja Mönkkönen