Tutusta raamatun kertomuksesta Matt. 14: 24 - 33 välittyy kuva kalastajista, jotka aamuyön tunteina kamppailevat vastatuulessa isolla järvenselällä, useiden kilometrien päässä rannasta. Mielikuva on pelottava. Nälkäisinä, väsyneinä ja varmasti myös turvattomina miehet soutavat ja soutavat. Silti matka ei tunnu etenevän mihinkään, rannan suuntakin on tuntien kuluessa kadonnut.

Tilanteen keskeyttää merkillinen ilmiö tai pikemminkin hahmo, joka näyttää etenevän myrskyssä, aaltoilevien kuohujen keskellä. Kalastajat, jotka ovat Jeesuksen seuraajia, hänen oppilaitaan, kiljuvat kauhusta! Aave, kummitus, jokin kauhea lähestyy meitä!

Leikkimielisesti voisi sanoa, että ”nou hätä” Jeesushan se vaan on siellä aamuöisellä kävelylenkillään Gennesaretin aallokossa. Hän näet voi valita reittinsä kuinka haluaa, ajasta, paikasta tai inhimillisistä olosuhteista riippumatta. Voi vaan kuvitella oppilaiden hämmästyksen ja helpotuksen, kun ”aave” alkaakin puhua ja osoittautuu jo niin rakkaaksi mutta varsin omaperäiseksi Opettajaksi.

Pietari, oppilaista kenties rämäpäisin ja uppiniskaisin mutta myös rohkein, unohtaa hetkessä äskeisen kauhunsa. ”Jos oikeasti olet meidän Herramme etkä kummitus, niin kutsu minutkin sinne!”. Pietari haastaa Jeesuksen näyttämään kuka tämä oikeasti on! Luulen, että samalla kun Jeesus sanoo Pietarille ”tule”, hän hymyilee sisäänpäin. Hän tietää Pietarin rohkeuden ja sen, kuinka se mustina vyöryvien aaltojen kuohuissa muuttuu hetkessä peloksi ja pakokauhuksi. Pietari parka, varsinaista tunteiden vuoristorataa hänelle tuo aamuyö järvellä!

Raamattu kertoo, että niin kauan kuin Pietari muistaa katsoa Jeesusta ja hänen ojennettua kättään kohti, hän pystyy kuin pystyykin kävelemään veden päällä. Riemu ei kauaa kestä. Pimeä ja pohjaton syvyys alkaa vetää katsetta ja miestä alaspäin – vihollinen on ylivoimainen.

Tarinalla on onnellinen loppu. Pietari huutaa apua Jeesukselta ja saa avun. Yhdessä he nousevat veneeseen ja voi kuvitella, miten Jeesus nostaa kätensä ja samassa myrsky tyyntyy. Rantaa kohti soutava venekunta lienee ollut hiljaista väkeä. Kaikilla, niin Pietarilla, muilla oppilailla kuin Jeesuksellakin oli varmasti paljon ajateltavaa.

Raamatun kertomuksessa on monta tasoa ja monta opetusta. Saat huutaa elämäsi erilaisissa vaikeuksissa, huolissa, peloissa ja ahdistuksissa avuksesi Häntä, joka tuntee sinut ja myrskysi elementit. Joskus sinut ikään kuin kutsutaan täysin mahdottomilta tuntuvien asioiden ja tunteiden myrskyyn, vaikka itse et sitä Pietarin lailla olisi halunnutkaan. Luota Jeesuksen ”Tule!” -kutsuun. Luota hänen uskollisuuteensa ja siihen, että salliessaan sinulle myrskyn, hän ajallaan myös tyynnyttää sen. Hän ei päästä sinua hukkumaan. (vrt. 1 Kor 10:12-13.)

Teija Nuutinen