Ihmisinä olemme usein itsekkäitä ja lyhytnäköisiä. Harvoin näemme tai ajattelemme juuri omaa napaamme pidemmälle. Pyrimme selvittämään lähinnä kiireisimmät ja päälle kaatuvimmat ongelmat, emmekä niin hirveästi uhrata aikaa ajattelemalla asioita kauaskantoisemmin. Yritämme vain selvitä edes jotenkuten elämässä eteenpäin. Teemme näin, koska usein emme muutakaan osaa. Ja näillä eväillä mennään, päivästä toiseen… niin omassa elämässä kuin seurakunnankin elämässä.
Samaan aikaan tiedämme jossain syvällä sisimmässämme, että näin ei tarvitsisi olla, ja että olisi olemassa toisenlainen tapa elää. Mutta miten siihen oikein pääsisi sisälle?

1.Moos.13:14-17 kerrotaan, kuinka Jumala auttoi Aabramia näkemään elämässään kauaskantoisemmin. Jumala ohjasi häntä näkemään omia pieniä ympyröitään laajemmalle ja kauemmaksi, ajattelemaan ja näkemään ja ottamaan huomioon myös tulevat sukupolvet.

Jumala usein esittäytyy Raamatussa kolmen sukupolven Jumalana: ” Minä olen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. ” (2.Moos.3:15, 1.Aik.29:18, Matt.22:32) Jeesus näki kolme hengellistä sukupolvea ja rukoili näiden kolmen hengellisen sukupolven puolesta, Joh.17 –luku. Neljästä hengellisestä sukupolvesta puhutaan 2.Tim.2:2.
Kun Jumala antoi lupauksensa Aabramille, Hän painotti sitä, että se ei ollut ainoastaan lupaus hänelle, vaan myös ja ennen kaikkea hänen jälkeläisilleen, tuleville sukupolville, joita silloin ei ollut olemassa yhtäkään!

Meidän onkin tärkeä oppia tämä läksy: kaikessa ei ole suinkaan kysymys vain meistä, meidän viihtyvyydestämme, meidän tarpeittemme täyttymisestä, vaan Jumalalla on jo mielessä tulevat sukupolvet, meidän hengelliset jälkeläisemme. Jumala jo näkee heidät, mutta näenkö minä heidät? Näetkö sinä heidät? 

Jumala kutsuu sinua näkemään ja omistamaan jälkeläisesi    
Eikä Hän tarkoita näkemistä luonnollisilla silmillä, vaan hengellisillä, sydämen silmillä. Tämä liittyy Jumalan toimintatapaan ja hengelliseen periaatteeseen uskosta ja näkemisestä. Usko on kyky sisäisesti nähdä sellaista, mikä ei vielä ole näkyvää luonnollisille silmillemme. Uskon kautta näkymättömät tulevat meille näkyviksi, ensin sisäisessä maailmassamme, sitten ulkoisessa.
Jumalan tapa toimia on usein se, että Hän kutsuu meidätkin hengellisillä silmillämme näkemään kauemmas, näkemään Hänen lupauksensa toteutumisen ja tulevat hengelliset jälkeläisemme, ja Hänen vaikuttamansa uskon kautta omistamaan heidät elämäämme jo ennen kuin heitä on edes olemassa. Suuri hengellinen uskon periaate kuuluu: ’Voit saada haltuusi ja omaksesi vain sen, minkä näet!
Kuinka kauaksi sinä näet? Kuinka moneen sukupolveen asti sinä näet?

Jumala kutsuu sinua tekemään tilaa jälkeläisillesi, Jes.54:1-3
Meidän tulee tehdä hengellisille jälkeläisillemme tilaa hengellisesti, henkisesti ja fyysisesti, niin että on tilaa ja vapautta liikkua Pyhässä Hengessä, tilaa ajatella ja hakea uusia luovia ratkaisuja ja toimintamalleja. Myös fyysisten toimitilojen rakentamisessa meidän tulisi ottaa huomioon -ei vain omia tarpeitamme- vaan myös tulevien sukupolvien tarpeita.

Jumalalla oli suunnitelma ja tarkoitus Aabramin elämää varten, aivan kuten Hänellä on suunnitelma ja tarkoitus jokaisen meidän elämäämme varten. Ja jotta Hänen suunnitelmansa ja tarkoituksensa voisi toteutua, Jumala haastoi Aabramia näkemään kauas. Jumala haastaa meitäkin näkemään kauemmaksi. Samalla Hän myös auttaa meitä -itsessämme usein lyhytnäköisiä ja itsekkäitä ihmisiä- näkemään kauemmaksi, koska kauemmaksi näkeminen:       
● avaa meille pääsyn Jumalan suunnitelmiin, tarkoituksiin ja Jumalan tapaan toimia
● avartaa meidän maailmaamme
● auttaa meitä pysymään oikeassa suunnassa 
● antaa meille viisautta tehdä oikeita päätöksiä ja ratkaisuja

Jumala ei ollut kutsunut Aabramia pieniin ja ahtaisiin ympyröihin, eikä Hän ole kutsunut meitäkään elämään ahtaasti omissa pienissä ympyröissämme. Usko Jeesukseen on määrä tuoda meidätkin avaralle paikalle!
”Nosta silmäsi ja katsele siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä kaiken maan, jonka sinä näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.”

Jukka Laamanen