Ennen kuin Jeesus nousi taivaaseen, Hän jätti opetuslapsilleen tehtävän: julistaa evankeliumi kaikille luoduille ja tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen (Mark. 16, Matt. 28). Tätä tehtävää ei annettu vain yhdelle opetuslapselle, vaan kaikille Jeesuksen seuraajille, kyseessä oli ja on edelleen yhteinen tehtävä.

Uskon, että Jeesus muistuttaa meitä, Hänen seuraajiaan edelleen tästä tehtävästä ja siitä, että emme voi vieläkään sanoa kuten toimintaelokuvan lopussa alaisen palatessa päällikön luokse: ”Mission accomplished” – tehtävä suoritettu. Edelleen on kansanryhmiä, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta ensimmäistäkään kertaa. Ja edelleen on kieliryhmiä, joilla ei ole ensimmäistäkään raamatunosaa omalla kielellään.

Miten yksi pieni ihminen voi olla edistämässä tämän tehtävän suorittamista? Voiko minun panoksellani olla merkitystä? Monesti ajattelen, että Jumalan valtakunta on kuin suurensuuri maailmanlaajuinen palapeli ja Jumala on sen palapelin luoja ja rakentaja. Hän näkee koko kokonaisuuden, kun me näemme monesti vain sen meidän oman pienen palasen ja ihmettelemme, mitä merkitystä sillä on. Kun me kokoamme vaikka 1 000 palan palapeliä, huomaamme, että vasta kun kaikki pienet palaset ovat loksahtaneet paikoilleen, kuva saa merkityksensä. Samalla tavalla uskon, että Jumala asettelee meidän palasiamme kohdalleen liittäen ne yhteen toisten palojen kanssa muodostaen ison kokonaisuuden, jonka vain Hän voi täysin nähdä ja ymmärtää.

Joensuun vapaaseurakunta ja sen jäsenet ovat saanut vuosien ajan olla osa Jumalan suurta palapeliä, niin että ihmiset ihan maailman äärissä asti ovat saaneet kuulla Jeesuksesta. Nuo palaset ovat olleet ihmisiä, jotka ovat lähteneet, ihmisiä, jotka ovat rukoilleet ja ihmisiä, jotka ovat antaneet taloudellista tukea.

Kun sain osallistua khaminkielisen uuden testamentin käyttöönottojuhlaan Nepalissa huhtikuussa, koin, miten palaset olivat loksahtaneet jälleen paikoilleen; palaset Suomesta, palaset Nepalista, muistakin maista, yhteen liittyneinä Jumalan valtakunnan hyväksi. Khamit halusivat kirjakielen. Watersin perhe lähetettiin USA:sta luomaan kirjakieltä ja sitten kääntämään Raamattua. Syntyi seurakunta. Myöhemmin Wilden perhe lähetettiin Suomesta työhön Nepaliin ja he saivat jatkaa käännöstyötä. Kaiken tämän mahdollisti vuosien rukoukset ja taloudellinen tukeminen. Vuosien työssä oli mukana konsultteja, asiantuntijoita, tukijoita ja ennen kaikkea rukoilijoita monesta muustakin maasta.

Nyt tuo uudistettu uusi testamentti on valmis. Se on saanut tuottaa monenlaista hedelmää, mutta vain Pääsuunnittelijamme tietää, mitä palasia vielä loksahtaa paikoilleen, että yhä useampi saisi oppia tuntemaan Hänet. Jokaisella palasella on ollut merkityksensä, jokaisella Joensuussakin lausutulla esirukouksella!

Vaikka meistä kaikista ei ole lähtemään vuosikausiksi maailman toiselle puolelle Jumalan valtakunnan tehtäviin, lähetystyöhön, niin meillä on etuoikeus saada olla tärkeä osa, palapelin palanen, Jumalan suuressa suunnitelmassa ihan vaikka kotisohvalta käsin rukoillen ja taloudellista tukea antaen. Johannes kirjoittaa 3. kirjeessään (1:8), että tämä on jopa velvollisuutemme ”Meidän velvollisuutemme on siis antaa heidänlaisilleen tukemme, jotta mekin osallistuisimme työhön totuuden hyväksi.”

Kysytään Jumalalta, mikä on se minun palanen Hänen maailmanlaajuisessa tehtävässään ja ollaan uskollisia siinä. On suuri etuoikeus osallistua työhön totuuden hyväksi!


Yksi palanen

Nanna Rautiainen
Vapaakirkon lähetysjohtaja