Vanhustyön tapaamisessa Vapaakirkon kesäjuhlilla 2.7.2016 kokoonnuimme pienellä mutta ei suinkaan vähäisellä joukolla jakamaan valtakunnallisen vanhustyön selvityksen tuloksia ja kokemuksia vanhustyöstä. Mukana oli edustajia Helsingin, Lahden ja Akaan vapaaseurakunnista. Tapasin juhlilla myös ihmisiä, jotka suunnittelevat mielenkiintoisia vanhustyön asioita Suolahdessa.

1.2.-30.5.2016 lähettämääni kyselyyn vastasi 17 vapaaseurakunnan edustajia Savo-Karjalasta, Länsi-Suomesta, Hämeestä ja Uusimaalta, yksi vastaus myös Keski-Suomesta. Sähköisessä kyselyssä kysyttiin muun muassa mitä ja millaista vapaaehtoistyötä yli 65-vuotiaat (eläkeikäiset ja sitä vanhemmat) tekevät seurakunnissa. Kysyin myös, miten iäkkäitä ihmisiä huomioidaan seurakunnan tilaisuuksissa. Lisäksi selvitin seurakuntien vanhustyön jo olemassa olevia toimintamuotoja, uusien toimintamuotojen tarpeita sekä koulutus- ja valmennustoiveita. Näistä aiheista kirjoitan myöhemmin blogissani www.vanhusdiakoniaa.blogspot.fi

Vanhat ihmiset ovat aktiivisia tekijöitä seurakuntien arjessa

Mielikuva hauraista ja paljon toisten apua tarvitsevista vanhuksista laajeni, kun listasin kyselyaineistosta asioita, mihin kaikkeen yli 65- vuotiaat osallistuvat seurakuntien toiminnoissa. Lista on vakuuttava. Toisten iäkkäiden luona vieraillaan sairaaloissa ja kodeissa ja tarjotaan kotiapua kuten siivousta ja asiointia vaikkapa pankissa, kaupassa ja apteekissa. Iäkkäät vastaavat monesti seurakuntalaisten syntymäpäivä- ja joulumuistamisista, ystäväpalvelusta ja kyläilyistä. He hoitavat myös seurakuntien kiinteistötehtäviä kuten hoito- korjaus- siivous- ja kunnossapitotöitä ja toimivat vahtimestareina. Lisäksi mainitaan talkooapu, ruuanlaitto ja kahvitus, ruoka-aputyö, päiväkeskuksissa / ystäväkahvilassa kävijöiden kohtaaminen, keittiössä emännöinti sekä kirjapöydän, kirpputorin ja ehtoollisen hoito.

Yli 65-vuotiaat osallistuvat paljon myös seurakuntien hengelliseen työhön. He johtavat erilaisia tilaisuuksia kuten rukous- ja pienryhmiä, soppakirkkoja, musiikkiryhmiä, päiväpiirejä ja hartaushetkiä. He toimivat rukouspalvelussa ja lauluryhmä- ja kuorotoiminnassa sekä hoitavat seurakunnan jäsenrekisteriä ja taloutta. Monessa seurakunnassa lähetystyön yhdyshenkilönä ja lastenhoitotehtävissä toimii iäkkäitä seurakuntalaisia.

Hengästyttävän monipuolinen listaus, joka kertoo vanhimpien jäsenten merkityksestä ja panoksesta vapaaseurakunnissa! Kuten eräässä vastauksessa osuvasti todettiin:

”(Vanhojen ihmisten huomioiminen on tärkeää koska) monen iäkkään yhteyden, ystävyyden, liikkumisen ja osallistumisen tarpeet täyttyvät, samalla läsnä ovat rukous ja hengellinen jakaminen sekä osallisuus seurakunnan yhteydestä.”

Iäkkäitä huomioidaan monipuolisesti seurakuntien toiminnoissa

Iäkkäiden seurakuntalaisten toiveita ja tarpeita kysytään esimerkiksi tilaremontteja suunniteltaessa ja tehdessä. Seurakuntien tiloihin on muun muassa asennettu hissejä, pyörätuoliluiskia ja kahvoja sisäänpääsyn ja liikkumisen helpottamiseksi. Myös äänentoistoon, akustiikkaan ja valaistukseen on kiinnitetty huomiota. Seurakunnan tilaisuuksia pyritään järjestämään katutasojen tiloissa ja ellei tämä onnistu, iäkkäitä avustetaan, talutetaan tai nostetaan pyörätuolilla kokoussalin puolelle. Lisäksi mainitaan esimerkiksi kynnysten poistaminen, liukuestematot, kirkkosalin penkkien ja ruokailutilojen pöytien uudelleen järjestelyt, erikoistuolit selkävaivaisille ja jopa iäkkään oma lempituoli jumalanpalvelukseen. Jumalanpalvelusten videointi seurakunnan muissa tiloissa tai kotona katsomista varten on myös hieno tapa huomioida iäkkäiden hengellisiä tarpeita.

Monessa vapaaseurakunnassa järjestetään monipuolisesti iäkkäille tarkoitettuja tilaisuuksia kuten raamattu- ja rukoushetkiä, hengellisiä toivelauluja, seurustelua, yhteistä ruokailua, kerhoja, päivä- ja taide-/käsityöpiirejä, retkiä, kuoroja ym. musiikkitoimintaa ja yhteiskristillistä yhdistystoimintaa. Myös kokousten ja jumalanpalvelusten pituudessa ja musiikkityyleissä huomioidaan iäkkäiden toimintakykyä ja toiveita.

Miten käy pienille ja iäkkäille vapaaseurakunnille?

Mitä pienempi oli kyselyyn vastannut seurakunta, sitä ikääntyneempi se usein myös oli. Näyttää siltä, että monien pienten ja iäkkäiden seurakuntien tulevaisuus seuraavien viiden tai kymmenen vuoden sisällä on epävarmaa. Usein näistä seurakunnista puuttuu palkattu työntekijä, vanhimmiston keski-ikä on korkea eivätkä toimitilat enää vastaa nykyajan tarpeisiin. Nuoret, nuoret aikuiset sekä lapsiperheet puuttuvat tai muuttavat muualle. Kuten alla olevassa erään vastaajan sitaatissa seurakunnan tulevaisuus näyttää harmaalta:

”Juuri vanhimmat (seurakuntalaiset) ovat tasan joka sunnuntai paikalla jos vain kunto antaa periksi. Nuoremmat käyvät ehkä pari - kolme kertaa kuukaudessa kokouksessa. Muutaman vuoden päästä meillä on varsinainen vanhusten pataljoona kotona tai laitoksissa muistelemassa taaksejäänyttä seurakunnan kokouselämää”.

Vapaakirkon vanhustyön alueyhdyshenkilötoiminta käynnistyy


Vapaakirkon kesäjuhlilla kokoontuneiden kesken on sovittu tapaaminen tiistaina 11.10.2016. Kokoonnumme Lahden vapaaseurakunnassa klo 12-16. Tarkoituksena on tutustua edelleen ja jakaa vanhustyön kuulumisia eri alueilta. Lisäksi ideoidaan tulevaisuutta yhdessä eteenpäin.

Olet lämpimästi tervetullut mukaan tähän kokoontumiseen! Tuo toki mukanasi oman seurakuntasi vanhustyössä toimivia keskustelemaan ja ideoimaan. Ilmoittauduthan minulle 4.10.2016 mennessä sähköpostilla teija.nuutinen(a)viadia fi tai puh. 050-622892.

Teija Nuutinen