Lokakuun jumalanpalvelusten yleisteemana meillä on ”Haluaisin uskoa, mutta…”  ja tarkoituksenamme on käsitellä Jumalaan uskomiseen liittyviä kamppailuja. Jumalaan uskominen ei nimittäin aina ole mitenkään helppoa… 

John Ortbergin kirjassa ”Faith and Doubt”, ”Usko ja Epäilys” tärkein sana on siinä keskellä oleva ”ja”. Ei siis usko tai epäilys, vaan usko ja epäilys. Ne itse asiassa kuuluvat yhteen. Ihmisen elämä on sellaista, että yhtäältä elämässä on tarpeeksi ikäviä asioita ja tapahtumia ja sen myötä aineksia epäilemiseen; ja toisaalta elämässä on tarpeeksi hyviä asioita ja tapahtumia ja sen myötä aineksia uskomiseen. Sen takia on OK, että me epäilemme. Ja sen tähden on OK, että me uskomme. Ja usein uskomme, vaikka samanaikaisesti mielessämme on kipeitä kysymyksiä, joihin meillä ei vielä ole lopullisia, tai edes tyydyttäviä vastauksia; ja ei ehkä koskaan ole tämän elämän aikana. Ja kuitenkin me uskomme…’

Onko minun elämäni kannalta mitään merkitystä, uskonko minä Jumalaan vai en?

Minä väitän, että kyllä on, sillä on merkitystä. Ja paljon! Nimittäin, jos Jumalaa ei ole olemassa, elämän tarkoitus, arvo ja päämäärä ovat pohjimmiltaan ihmisen harhakuvitelmia. Ne ovat olemassa vain omassa mielessämme. Jos ateismi on totta, elämä todellakin on objektiivisesti katsottuna tarkoituksetonta, arvotonta ja päämäärätöntä, huolimatta päinvastaisista subjektiivisista uskomuksistamme.

1.    Jos Jumalaa ei ole olemassa, sinun elämälläsi ei ole perimmäistä tarkoitusta
Jos koko maailmankaikkeus ja ihminen ovat syntyneet sattuman vaikutuksesta, niin jo pelkästään siitä seuraa, ettei maailmankaikkeudella ja ihmisellä –eli myös sinulla ja sinun elämälläsi- ole perimmäistä tarkoitusta. Ei voi olla, koska sattumalla ei ole tarkoitusta. Tästä syystä koko Raamatun ehkä tärkein jae on sen ensimmäinen jae; koska se kertoo, mitä alussa oli.  1.Moos.1:1 ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan.”   Alussa Jumala; ei alussa ’sattuma’. Lisäksi, jos jokainen ihminen lakkaa kuollessaan olemasta, mikä perimmäinen tarkoitus hänen elämälleen voidaan antaa? Onko viime kädessä mitään merkitystä sillä, onko hän ylipäänsä koskaan ollut olemassa?

2.    Jos Jumalaa ei ole olemassa, sinun elämälläsi ei ole perimmäistä arvoa
Jos ihminen on sattuman vaikutuksesta Tellus -planeetalle ilmestynyt molekyylikimppu, solukasa tai evoluutiomassa, jolle käsittämättömästä "syystä" on vuosimiljoonien kuluessa kehittynyt minä -tietoisuus, niin ihmisellä ei ole olemassa mitään perimmäistä arvoa. Miksi?  Koska ei ole olemassa mitään yleispätevää standardia, joka määrittelisi sen, mikä on hyvää tai pahaa, mikä on oikeaa tai väärää. Ei ole ketään, joka määrittelisi sen, kumpi teki enemmän hyvää: Adolf Hitler vai Äiti Teresa? Meillä on vain subjektiivisia mielipiteitä siitä, mikä on hyvää tai pahaa; mikä oikeaa tai väärää. Ja siinä kenenkään mielipide ei periaatteessa ole toista parempi tai huonompi. Huomaatko, että juuri tällainen ajattelutapa vallitsee nykyajassa? Monen ihmisen mielestä ei ole olemassa absoluuttista totuutta, ei oikeaa eikä väärää; eikä sitä voikaan olla, jos Jumalaa ei ole olemassa. Mutta jos Jumala on olemassa, Hänellä on oikeus määritellä ja sanoa, mikä on hyvää ja pahaa; oikeaa ja väärää…

3.    Jos Jumalaa ei ole olemassa, sinun elämälläsi ei ole perimmäistä päämäärää
Jos maailmankaikkeuden kohtalona on kylmä hauta jossain ulkoavaruuden syvyyksissä, jossa kuolleen universumin jäänteet vain jatkavat levittäytymistään ikuisesti, niin sillä ei selvästikään ole mitään perimmäistä päämäärää. Entä mikä voi olla ihmiselämän päämäärä, jos tämän lyhyen elämän päässä meitä odottaa vain kuolema, ja sitten ei mitään. Tapahtuuko kaikki turhaan? Eikö elämälle ole mitään perimmäistä päämäärää tai syytä? Kylmä vastaus: ei ole!

Jos sanot, että haluaisit kyllä uskoa Jumalaan, mutta et näe sillä olevan mitään merkitystä elämällesi, ehkäpä tässä on sinulle hieman mietittävää. Toivon, että olet sen verran pysähtynyt ajattelemaan, että pystyt näkemään ateismin seuraukset, ja sen myötä ymmärrät, että kysymys Jumalan olemassaolosta on tärkein kysymys, jonka voimme esittää, ja että Jumalaan uskomisella itse asiassa on hyvinkin suuri merkitys sinun elämällesi.

Aivan oma haasteensa on se, että me, jotka sanomme uskovamme Jumalaan ja Jeesukseen omana Herramme ja Vapahtajanamme, kuitenkin elämme niin kuin Häntä ei olisi olemassa. Graig Groeschel on kirjoittanut kokonaisen kirjan tästä asiasta: ”Kristitty ateisti.”

Jos sinua kiinnostaa perehtyä asiaan enemmänkin, voit halutessasi hankkia su 2.10 pitämäni saarnan tästä aiheesta, tai vielä mieluummin lukea William Lane Graigin kirjasta ’Valveilla – uskon perusteltu puolustaminen’

Jukka Laamanen