Pelko ja häpeä saa meidät piiloutumaan. Jumala kutsuu lapsiaan astumaan valoon. Syvällinen yhteys ihmisten välillä tarvitsee läpinäkyvyyttä ja aitoutta.

Eikö kuulostakin tutulta? Näistä asioista on puhuttu monissa eri yhteyksissä  -  myös seurakunnissa. Monet meistä tietääkin, kuinka tärkeää avoimuus on itsellemme ja yhteisöillemme. Kuitenkaan emme monestikaan osaa käytännössä toimia tämän tiedon mukaisesti.

Viime viikonloppuna JNSvapiksen nuorilla oli leiri Pöllänlammella. Teemana meillä oli "näkyvä sydän", josta oli opettamassa Jani ja Carita Liukkonen. He eivät tyytyneet vain kertomaan meille aitoudesta ja avoimuudesta, vaan he olivat itse aitoja ja avoimia. He olivat vertauskuvallisesti sanottuna valmiita riisumaan itsensä aivan alastomaksi edessämme, jotta me ottaisimme edes paitamme pois.

Jani ja Carita avasivat elämäänsä häkellyttävän peittelettömästi kertoen meille kaikkein kipeimmistä ja vaikeimmista kokemuksistaan. He uskalsivat olla aidosti haavoittuvaisia. Samalla me muut saimme omilla istumapaikoillamme käsitellä turvallisesti oman elämämme asioita. Saimme peilin, jota vasten peilata. Liukkosten työ tuotti myös hedelmää: leirin loppua kohden yhä useampi henkilö uskaltautui jakamaan välähdyksiä omista kipukohdistaan. Moni meistä otti paidan pois paljastaen jotain sellaista, mikä on ollut piilossa. Kahleiden murtumisen ääni oli lähes korvin kuultavissa.

Liukkoset näyttivät meille esimerkkiä, jota näkee Suomessa liian harvoin. Maassamme on paljon hyvää opetusta, mutta liian vähän käytännön esimerkkiä. Itse uskonkin, että tästä syystä näemme vain vähän muutosta. Monet ihmiset eivät koe, että seurakunnat olisivat paikkoja, joissa voisi turvallisesti tuoda valoon elämän likaisia yksityiskohtia. Nämä asiat jäävät helposti pimeään, jolloin tarvittava rakkaus jää vastaanottamatta.

Me nuoret saimme aivan käytännössä nähdä ja kokea, mikä vaikutus on aidolla läpinäkyvyydellä. Joku tuli, ja näytti meille esimerkkiä pelkän puhumisen sijaan. Tämä teki kaikkiin lähtemättömän vaikutuksen.

Haluamme olla luomassa sellaista rakkauden ja hyväksynnän ilmapiiriä, joka mahdollistaa valoon astumisen. Tämä vaatii sen, että olemme valmiita laittamaan itsemme likoon, ja näkemään vaivaa sen eteen, jotta tällainen ilmapiiri voisi syntyä. Uskomme, että tähän Jumala meitä kutsuu.

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. - Kol. 3:12-14

- Joona Mäntynen