”Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa.” (Ps.150:2 ). Daavid puhuu enemmän kuin kukaan muu arvovaltaisesti siitä, kuinka voimme ilmaista monipuolisesti sisimmässämme olevan Jumalan valtakunnan rakkauden. Psalmien kirjarakenne on kuin sinfonia. Toisinaan se on levollista rukouksen ja kiitoksen ilmaisua ja välillä siihen liittyy ukkosmyrskyyn viittaavaa jämerää ylistyksen pauhinaa.

Eritoten Psalmin tekstissä 150:3-6 on kuin Daavidin ”fortissimo”, joka merkitsee hyvin voimakkaasti ilmaistua ylistystä!

”Ylistäkää häntä pasuunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla. Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla.Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla. Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!” (Ps. 150:3-6)

Miksi sitten tämä kaikki meteli? Tekstistä löytyy ainakin kaksi hyvää syytä siihen: ensinnäkin Herran tekemien voimallisten tekojen tähden ja toiseksi Hänen suuruutensa tähden. Ylistys on enemmän kuin vain pikainen sanaryöppy sunnuntaina. Se on Jumalan valtakunnan kieli, jossa myös koko meidän olemuksemme voi olla mukana.

Ylistyksellä emme ansaitse Jumalan hyväksyntää. Meidät on jo hyväksytty Jumalan lapseksi, kun olemme ottaneet vastaan Jeesuksen antaman syntien anteeksiantamuksen elämäämme. Siksi me ylistämme Jumalaa. Ja siksi ilo Herrassa on meidän väkevyytemme surunkin keskellä.

Ari Urhonen