Heräsin tähän aamuun. Mitä aion tehdä tänään? Mikä motivoi minua tänään asioihin? Se, mitä teen ja ajattelen tänään, riippuu pitkälti siitä, mikä sydämeni ja Jumalasuhteeni tila on.
Toimin aina sen mukaan mitkä ovat motiivini. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu (Matt. 12:34). Ei ihme että Jumala käskee meidän varjella sydäntämme yli kaiken, sillä sieltä lähtee elämä (Sananl. 4:23).

Jos herään aamuun elämään itselleni, niin tekojeni ja ajatusteni jälki tulee olemaan sen mukaista. Jos taas herään elämään Jumalalle ja annan Jumalalle luvan muovata minua itsensä näköiseksi, minua alkaa kiinnostaa toimia toisten parhaaksi, eikä fokukseni ole koko ajan itsessäni.

Kun fokus on itsessäni, elämä on tosi tympeää ja kurjaa. Näin on ainakin omissa kokemuksissani. Pelko, ahdistus, stressi ym. ovat sen hienoa hedelmää. Noissa edellä mainituissa fokus on nimittäin itsessäni. Mietin tällöin itseäni ja omaa hyvinvointiani. Kuinka sitten voin kääntää fokuksen pois itsestäni?

On ihanaa saada luovuttaa oma elämänsä Jeesukselle. Tämä sisältää kaikki syntini, kaikki tekoni, ajatukseni, tunteeni ym. Yksi parhaimpia juttuja on ollut luovuttaa omat oikeudet pois. Jos annan elämäni Jeesukselle ja kiellän itseni, kuten Raamattu kehottaa (Luuk. 9:23), kuinka pitäisin enää kiinni oikeuksistani. Se tapa miten aiemmin olen kovasti pitänyt kiinni oikeuksistani, ei ole tuottanut hyvää jälkeä.

Rukouksessa (=kommunikointi, juttelu, ajan viettäminen) voin rehellisesti kertoa Jeesukselle mitä toivoisin hänen tekevän elämässäni ja voin jutella siitä mikä tuntuu hankalalta tai mitä en ymmärrä ja saan jättää kaikki asiat Hänen muovattavakseen. On hyvä jos voi antaa Jumalalle valtuudet muovata mitä tahansa asiaa omassa elämässä. Se ei ole vaarallista tai pelottavaa. Jonkun mielestä se voi tuntua siltä, mutta jos Jumalan tahto ei tapahdu minun elämässäni, niin se vasta pelottavaa onkin. Sitä mieluisampaa ja parempaa paikkaa ei olekaan kuin olla Jumalan tahdossa, sillä Hänen tahtonsa on HYVÄ!

Täysi rehellisyys ja avoimuus Jumalan (ja ihmisten) edessä, onko se mahdollista? On. Haluanko tulla valoon? Valoon tuleminen tuntuu usein pelottavalta. Kuitenkin vain valossa voi tulla vapaaksi. Vain valossa voi päästä eroon peloista. Ja pelossa on itsessään rangaistusta (1. Joh. 4:18). Pelko ja pimeys kahlitsevat. Totuus ja valo eivät jätä pelolle ja pimeälle enää tarttumapintaa. Jos peittelen asioita Jumalalta, en vietä aikaa hänen kanssaan luottaen ja tietäen, että hän rakastaa, hyväksyy, on innoissaan ja voi vaikuttaa elämässäni. Jos en ole avoin Jumalan kanssa, en tule Hänen lähelleen, enkä päästä Häntä kovin lähelle itseäni. Silloin on vaikeaa oppia tuntemaan Häntä hyvin.

Jos en tunne Jumalaa hyvin, olen heiteltävissä ja helposti hukassa. Jumalassa on elämä. ”Elämä ilmestyi…” (1. Joh. 1:2). Jos en tunne totuutta, en voi olla vapaa, enkä erota valhetta totuudesta. Onneksi totuus on persoona, Jeesus. Kun opin tuntemaan Jeesusta lisää ja lisää, opin tuntemaan totuutta ja totuus tekee minut vapaaksi. Enkä minä ole se aktiivisempi osapuoli. Jeesus haluaa että oppisin tuntemaan Hänet. On minun valintani, haluanko minä oppia tuntemaan hänet. Jo pelkästään se että minulla on halu Jumalan tuntemiseen ja Jeesuksen esimerkin mukaiseen elämään, on äärettömän suurta. Jo se vie todella pitkälle. Silloin Jumalalla on tilaa toimia elämässäni. Hoosean kirjassa (4:6) puhutaan siitä, että kansa tuhoutuu, koska sillä ei ole ymmärrystä (King Jamesin mukaan: My people are destroyed for lack of knowledge). Sen vuoksi sananlaskuissa kehotetaankin hankkimaan ymmärrystä kaikella mitä omistaa (Sananl. 4:7). Tämä ymmärrys ei tarkoita inhimillistä pään tietoa, vaan Jumalalta tulevaa ymmärrystä.

30 päivän palautusoikeus. Se on ehkä suurin koetinkivi omassa uskossani. Jumala puhutteli jo vuosia sitten minua siitä. En voi elää uskoani sillä asenteella, että asetan Jumalalle aikarajan asioihin. Itselläni se on liittynyt eniten Jumalan etsimiseen rukouksessa ja Jumalasuhteen kasvuun. Haluan oppia tuntemaan Jumalaa paljon, paljon, paljon syvemmin kuin tällä hetkellä tunnen. Säännöllisin väliajoin huomaan törmääväni päässäni ajatukseen, joka sanoo jotain seuraavan tapaista:

”Hmm… Olen jo rukoillut niin ja niin pitkään, enkä vieläkään ole saanut vastausta.”
”Olen tuntenut Jeesuksen jo niin ja niin pitkään, mutta elämäni näyttää vieläkin tältä.”

Oma mieli yrittää sanoa, että kannattaa katsoa silmillä, miltä näyttää ja miettiä aivoilla, kuinka paljon aikaa on jo kulunut asioihin. Kuitenkin Jumala kehottaa meitä tekemään päinvastoin. Älkää kiinnittäkö katsettanne siihen, mikä on maan päällä ja näkyvää, vaan kiinnittäkää katseenne siihen, mikä on ylhäällä ja näkymätöntä (2. kor 4:18, Kol. 3:1-2). Älkää nojautuko omaan ymmärrykseenne (Sananl. 3:5).

Lisäksi on hyvä muistaa, etteivät kaikki ajatukset ja tunteet ole edes omiani. On olemassa vihollinen, joka yrittää kaikin tavoin saada meidän katseemme kiinnittymään mihin tahansa muuhun kuin Jumalaan. Siis ihan mihin tahansa muuhun!

Jumala on mahtava opettaja. Hän ei kasvata meitä vääriin asioihin. Hän ei ruoki vääriä motiivejamme, eikä opeta meitä elämään oman järkemme ja tunteidemme mukaan. Hän on hyvä ja hän on myös taitava opettaja. Hän on valo, eikä hänessä ole pimeyttä, eikä varjoja (Jaak. 1:17). Jumala ei muistele kärsimäänsä pahaa ja vääryyttä, vaan on aina valmis ohjaamaan meitä totuuteen, armoon ja pyhyyteen.

Oikeastaan koko edellä sanottu tiivistyy seuraavaan. Jumala tuli pelastamaan meidät pois maailmasta. Me olemme maailmassa, mutta emme osa maailmaa (Joh. 17:14-16). Koko Raamattu alleviivaa, etteivät uusi ja vanha kuulu yhteen. Jos Jumala saa uudistaa meidän mielemme ja jos se, miksi olemme elossa, pääsee muuttumaan niin meidän tekomme ja ajatuksemme alkavat muuttua päivä päivältä enemmän Jumalan ajatusten ja tekojen näköisiksi.

Marko Jokinen