Surun ja menetysten yhteydessä puhutaan usein surutyöstä. Surutyöllä tarkoitetaan sitä prosessia, jonka sureva ihminen käy lävitse, kun hän on menettänyt rakkaan ja läheisen ihmisen, kun tärkeä ja arvokas ihmissuhde on syystä tai toisesta katkennut tai kun hän on joutunut luopumaan omasta tai toisten mielestä merkittävästä asemasta. Psykologi Soili Poijulan mukaan surutyö voidaan ymmärtää toisinkin – suru tekee työtä meissä.

Meillä on erilaisia tapoja surra. Monelle on ominaista tunteiden ilmaiseminen, menetyksestä puhuminen ja tuen hakeminen toisilta. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan kykene tai halua ilmaista tunteitaan, varsinkaan muiden läsnä ollessa vaan purkavat suruaan vaikkapa toimintaan. Jotkut saattavat olla lamaantuneita ja shokissa toisten jo alkaessa käsitellä aktiivisesti tapahtunutta.

Surusta voi sairastua

Poijulan mukaan surusta voi myös sairastua. Suru on vakava terveysriski, osa läheisensä menettäneistä surevista ei toivu luonnollisesti vaan tarvitsee surutyöhönsä tukea. Pitkittyneen surun häiriö -diagnoosi on tulossa ICD 11- tautiluokitukseen. Näin se voidaan määrittää myös sairausloman perusteeksi. Pitkittyneessä surussa surun voimakas tuska jatkuu eikä menetykseen sopeutuminen etene. Häiriö voidaan todeta, kun menetyksestä on kulunut kuusi kuukautta ja vakava oirehtiminen jatkuu.

Pitkittynyt suru voi osalla laukaista masennuksen. Oma sureminen voi estyä ja viivästyä myös toisista läheisistä huolehtimisen takia­. On hyvä muistaa, että suru on hidas, ja menetyksestä riippuen, pitkä prosessi. Teologian tohtori, sairaalasielunhoitaja ja terapeutti Erik Ewaldsin mukaan surumatkan läpikäynyt voi oppia sen, että tie todelliseen, aitoon elämään kulkee kuoleman kautta. Elämään voi palata muuttuneena ihmisenä.

Surusta haavoittunut tarvitsee kannattelijoita

Aivan kuten hautajaisissa tarvitaan arkunkantajia, myös sureva tarvitsee taakan jakajia, sanoo psykoterapeutti Marjut Kujala. Tarvitaan henkilöitä, jotka kantavat toivon kipinää sen aikaa, kun sureva itse ei siihen kykene. Surusta haavoittunut tarvitsee kannattelijoita, jotta usko ei häviä näkyvistä.

Tule mukaan sururyhmään

Adventti-, Helluntai-, ja Vapaaseurakunnan järjestämä sururyhmä kokoontuu 14.2. alkaen joka toisen viikon tiistaina kahdeksan kertaa. Ryhmä kokoontuu Kanervalatalolla, Leinikkitie 1. Tammikuun ajan, ma-pe klo 18-20 tiedusteluihin ja ilmoittautumisiin vastaa Sirkka Parviainen (puh. 050-3639917). Voit lähettää myös soittopyyntötekstiviestin. Ota rohkeasti yhteyttä!

 

Teija Nuutinen

Meillä on ainakin kaksi mahdollisuutta suhtautua jouluun ja kaikkiin niihin asioihin, jotka kuuluvat nykyaikaiseen suomalaiseen joulunviettoon:

Voimme paheksua nykyaikaista joulunviettoa, sen maallistumista ja kaupallisuutta
Kaupoissa on myynnissä kaiken maailman joulukrääsää, joululahjamainoksia pukkaa postilaatikon täydeltä harva se päivä, joululaulut soivat kauppakeskuksissa loppusyksystä alkaen, moniväriset jouluvalot vilkkuvat talojen pihoissa ja kauppojen ikkunoissa, joulukiireet pukkaavat päälle ja alkavat ahdistaa: on kerettävä siivoamaan, valmistamaan ruokia, leipomaan, kirjoittamaan ja lähettämään joulukortteja, on ehdittävä käydä joululahjaostoksilla jne jne.

Laulamme hieman sekavin tuntein vanhaa joululaulua ”Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin, nuo rikkaan täyttää aatokset, ja mielen köyhänkin: Suun ruoka, juoma, meno muu. Laps' hankeen hukkuu, unhoittuu.”

Olemme tämän hullun myllyn keskellä, näemme monessa asiassa pinnallisuutta, kaupallisuutta ja maallistumista, ja jos paheksumme sitä, se vie meiltä pois ilon ja jättää vain pahan mielen. 

Mutta on olemassa myös toinen, aivan päinvastainen mahdollisuus suhtautua jouluun ja niihin moniin asioihin, jotka kuuluvat nykyaikaiseen joulunviettoon: voimme nähdä Jeesuksen kaikessa ja kaikkialla joulun aikana. Joulukuu on aivan erityisesti Jeesuksen kuukausi, koska joulu on Jeesuksen juhla. 

Amerikkalainen katolinen pappi ja kirjailija Brennan Manning kirjoittaa mm näin: 

- Kerran vuodessa jouluaika iskee moukarin voimalla niin pyhään kuin maalliseen elämänpiiriin: yhtäkkiä Jeesus on kaikkialla. Noin kuukauden ajan Hänen läsnäolonsa on väistämätön. Hyväksyit tai hylkäät Hänet, olet Hänestä vakuuttunut tai kiellät Hänet, niin joka tapauksessa et voi olla huomioimatta Häntä. Tietysti Häntä julistetaan puheissa, lauluissa ja symboleissa kaikissa kristillisissä kirkoissa. Mutta Hän kulkee myös jokaisella punakuonoisella porolla, lymyää jokaisen Kaalimaan Kakarat nuken takana ja resonoi kaikkein epäpyhimmissä, maallistuneimmissakin hyvän joulun toivotuksissa. Kaukaisesti tai läheisesti, niin Hänen kunniakseen kohotaan jokainen joulumalja. Jokainen laakerinoksa on vihje Hänen pyhyydestään, ja jokainen mistelin kimppu on merkki siitä, että Hän on täällä. -

Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan ja näkemään asioita tässä valossa?

joulukalenteri viestii siitä, että Jeesus on tullut ensimmäisen kerran… Jumala syntyi ihmiseksi ensimmäisenä jouluna. Ja että Jeesus tulee toisen kerran, ja se päivä on merkitty Jumalan kalenteriin, tarkkaa päivää emme tiedä, mutta joka päivä, kun uusi luukku avautuu uuteen päivään, me tiedämme että Jeesuksen toisen tulemuksen päivä on jälleen lähempänä
joulukortit välittävät sanomaa Jeesuksesta Jumalan rakkauskirjeenä, joka on lähetetty jokaiselle ihmiselle
jouluvalot ja joulukynttilät julistavat että Jeesus on maailman valo, ja Hänen Sanansa on meidän jalkojemme lamppu ja valo meidän poluillamme
joulusiivous kertoo siitä, kuinka Jeesus pesee ja puhdistaa meidät verellään, Hengellään ja Sanallaan
joulukuusi puhuu Jeesuksesta, ikivihreästä, lakastumattomasta elämänpuusta, ikuisen elämän antajasta.
Kristillisen symbolikaan mukaan myös kuusen koristeet kertovat Jeesuksesta: Lippunauha muistuttaa siitä, että Jeesus syntyi kaikille maailman kansoille. Koristepallot kuvaavat paratiisin elämänpuun hedelmiä. Kynttilät symboloivat elämää ja kuolemattomuutta. Tähti tuo mieleen Jeesuksen syntymän aikoina taivaalla näkyneen tähden, joka joulukertomuksen mukaan johdatti itämaan tietäjiä. 
joululaulut ovat ylistyslauluja Jeesukselle ja Jeesuksesta; ne korottavat Hänen nimeään ja julistavat Hänen saapumistaan; ne liittyvät mukaan vuosituhantiseen ylistyslaulujen ketjuun, joka sai alkunsa enkelien laulamana ensimmäisenä jouluyönä Beetlehemin kedolla ja on sieltä jatkunut meidän päiviimme saakka
jouluruoat kertovat siitä, että Jeesus on elämän leipä; ja, joka syö tätä leipää, hän elää ikuisesti
joulukukat välittävät viestin Jumalan luomistyöstä; siitä, miten kaikki on luotu Jeesuksen kautta. Lisäksi monilla joulukukilla on oma merkityksensä: esim. hyasintti ja joulutähti 

hyasintti: kuvaa Kristuksen kuninkuutta, sillä nimitys viittaa jalokiveen, joka koristaa taivaallista Jerusalemia. Jalokiviä on kaksitoista, ja ne kuvaavat kukin Kristuksen ominaisuuksia.
joulutähti: punaisena se kuvaa Jumalan rakkautta, joka tulee keskellemme Kristuksen kautta. Valkoinen versio kuvaa Jeesuksen äidin neitsyyttä ja Jeesus-lapsen synnittömyyttä. Valkoinen on myös ilon väri. Muoto muistuttaa Betlehemin tähdestä.


joululahjat kertovat Jeesuksesta, Jumalan suuremoisesta lahjasta jokaiselle meille, ja kuinka Jumala Jeesuksen kanssa antaa meille paljon muitakin lahjoja, Room.8:32
Jopa joulukiire ja joulunvalmistelut voidaan nähdä kertovan siitä, miten Jeesus on valmistamassa meille sijaa Isän kotona, taivaassa valmistellaan kuumeisesti suuria juhlia, Karitsan hääjuhlaa, ja miten Jeesuksen takaisin tulemisen päivä on pian esillä ja kuinka me voimme jouduttaa tuon päivän tulemista viemällä evankeliumin kaikkien ihmisten ulottuville. Se on mahdollista tapahtua meidän aikanamme…

Toisaalta tämä haluaisin kyllä ottaa pois tämän kohdan tältä listalta, koska joulukiire on niitä asioita, jotka useimmiten pelkästään vahingoittaa sisimmän maailmaamme ja estää meitä nauttimasta Jumalan suuresta juhlasta. 
Vincent de Paul oli 1600 –luvulla elänyt ranskalainen katolinen pappi, ja hän on sanonut ” Se, joka kiiruhtaa, myöhästyttää Jumalan asioita.” Kiire vahingoittaa omaa sieluamme, niitä ihmisiä, joita rakastat ja joita haluat palvella. Voit tehdä kysymyksen itsellesi joulukiireiden keskellä: ”Mitä sellaista olen tekemässä, jota Jumala ei pyydä minua tekemään?” Mitä hyötyä on siitä, että voittaa koko maailman, mutta kadottaa sielunsa? Vastalääke tähän on siinä, että hiljennät vauhtia ja vietät aikaa hiljaisuudessa Jumalan edessä.

Paavali kirjoitti kolossalaisille siitä, kuinka Jeesus on kaikki kaikessa, Hän on kaiken keskus: ” Hänessä meillä on lunastus, Hänessä on syntien anteeksiantamus; Hänessä luotiin kaikki… kaikki on luotu Hänen kauttaan ja Häneen, ja Hän on ennen kaikkea muuta, jotta Hän olisi kaikessa ensimmäinen.” Kol.1:14-17

Jeesus on kaikki kaikessa… ja aivan erityisesti Hän on sitä joulun aikana, jos vain osaat nähdä Hänet kaiken nykyaikaisen joulunvieton keskellä. Saat toki edelleen paheksua joulun kaupallisuutta, pinnallisuutta ja maallisuutta, mutta todennäköisesti sen seurauksena sinulle jää vain paha mieli, etkä pääse iloitsemaan Jumalan suuresta juhlasta.

Mutta jos pystyt näkemään Jeesuksen kaikessa ja kaikkialla, niin se helposti tempaa sinut mukaan kokemaan Jeesuksen läsnäoloa, iloa ja siunausta koko jouluajaksi.

Jukka Laamanen

 

Vuosi sitten tässä blogissani kirjoitin, miten marraskuu on kuoleman kuukausi - marraskuussa maa on martaana. Luonto ja valo näyttävät kuolevan, koko luomakunta näyttää pysähtyvän harmaansakean peitteen sisälle ennen lumen tuloa.

Tässä marraskuussa menetin äitini, marraskuu sai uuden merkityksen. Yli puoli vuosisataa vuotta jatkunut yhteinen matka päättyi ihmisen kanssa, jonka kautta synnyin tähän maailmaan.

Matkallamme oli paikoin korkeita vaaroja ja jyrkästi mutkittelevia polkuja alas hetteisille suoalueille. Joillakin tieosuuksilla puhalsivat kylmät tuulet, viima tunki luihin ja ytimiin ja sai meidät lähes jäätymään.

Viimeisen vuoden matkaosuudella nousi leuto tuuli. Maisemat selkiytyivät, sumun takaa tuleva valo ja lämpö yllättivät minut ja minun äitini. Kiitos, sinä olet minulle rakas – loppusuoralla sanat tulivat sulien sydänten pohjasta.

Ihmettelen pimeyden ja valon vuorovaikutusta vielä tuoreella, valkoliljojen ja ruusujen peittämällä hautakummulla. Varovasti asettelen lyhtytelineen pehmeään hiekkaan ja sytytän kynttilän. Adventin aika alkaa.

Teija Nuutinen

Joulukuun kuudes, itsenäisyyspäivä muistutti jälleen monia suomalaisia vapauden merkityksestä. Saamme elää maassa, jossa elämisen puitteet tarjoavat monia mahdollisuuksia, vapautta olla ja toimia, toteuttaa itseä, omia haaveita ja unelmia. Itsenäisyyspäivä ei kuitenkaan ole ainoa joulukuinen vapauteen liittyvä juhla, sillä myös joulu saa merkityksensä juuri sen mahdollistaman vapauden kautta.

Jouluna juhlimme Jeesuksen syntymää. Evankeliumi edellyttää, että Joulun Lapsi, Vapahtaja syntyi maailmaan, jotta Hänen kauttaan saisimme elämän ja todellisen vapauden. Vapauden synnistä, häpeästä, pelosta ja kaikesta siitä, mikä estää meitä olemasta Jumalan tarkoittamia persoonia ja toteuttamasta Jumalan tahtoa elämässämme. Raamattu sanoo: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät” (Gal 5:1) ja ”missä Herran henki on, siinä on vapaus” (2. Kor. 3:17). Jeesuksen antama vapaus on vapautta, jonka voi saada sisimpään elämän olosuhteista riippumatta.

Neil T. Anderson puhuu kirjassaan Vapauttava totuus siitä, miten tärkeää on, että Jumalan tuntemisen lisäksi kristityllä on Jumalan lapsen identiteetti, ymmärrys kuka hän on Jeesuksessa. Identiteetti, johon kuuluu eläminen voitossa ja vapaudessa  - aivan niin kuin Jeesuskin eli. Ilman tätä identiteettiä emme koe sellaista vapautta, johon Jumala meidät kutsuu.

Totuuteen, Raamattuun perustuvan identiteetin sijaan kristitty saattaa vaalia vääränlaisia ajatusmalleja, jotka ruokkivat valheellista identiteettiä. Valheellinen identiteetti ei näe itseään Jeesuksen tuoman voiton kautta, vaan identiteetti määrittyy ennemminkin tappiosta ja pelosta kuin voitosta ja uskosta käsin: ”En pysty”, ”Minä pelkään”, ”En riitä”. Johtaako tällainen ajattelu Jumalan meille tarkoittamaan vapauteen, kasvuun ja kypsyyteen? Ei niin. Onneksi aina on mahdollista muuttua.

Kielteisten ajatusmallien korvaaminen Jumalan lapsen identiteetillä vaatii kuitenkin tietoista ajattelutavan muutosta, jossa väärien, epäterveiden ajatusten tilalle puhutaan ja sisäistetään Raamattuun nojautuvaa totuutta.  Totuutta, joka tekee vapaaksi. Miksi ajattelisit ettet pysty, kun voit tehdä kaiken Jeesuksessa, joka antaa sinulle voiman (Fil. 4:13)? Tai miksi pelkäisit, kun Jumala on antanut pelon hengen sijaan voiman, rakkauden ja raittiuden hengen (2. Tim. 1:7)? Vain muutamia totuuksia mainitakseni.

Jos tunnistat itsessäsi kielteisiä ajattelumalleja, haastan sinut prosessiin, jossa alat puhua itsellesi totuutta ja ottamaan Jumalan lapsena sen identiteetin, joka sinulle kuuluu. Jumalan tarkoittama identiteetti elää uskosta. Se ottaa Jumalan antamat lupaukset omakseen. Se antaa tarkoituksen elämään ja luo toivoa ja eheyttä: Se vapauttaa toteuttamaan Jumalan antamia unelmia, Jumalan tarkoittamaa suunnitelmaa juuri sinun elämääsi varten. Se muuttaa minua ja se muuttaa sinua.

Anne Peltola

Viime maaliskuussa kirjoitin blogikirjoituksen siitä, miten seurakunnan johtohenkilöt päättivät lähteä yhteiselle matkalle. Tämän kirjoituksen voit lukea täältä: http://www.joensuunvapaaseurakunta.net/sivut/index.php/blogi/333-loyda-oma-tarinasi

Päätimme lähteä yhdessä etsimään sitä tarinaa, jonka Jumala on varannut Joensuun vapaaseurakunnalle. Tämän matkan hedelmänä ovat syntyneet seurakunnan missiolauseke sekä arvot. Matka on vielä kesken, mutta se on hyvässä vauhdissa.

Mikä on seurakuntamme tarkoitus? Mikä on se perimmäinen tekijä, mikä määrittelee seurakuntamme, ja mikä herättää meissä intohimoa, innostusta ja päättäväisyyttä? Seuraavan missiolausekkeen olisi tarkoitus vastata tähän kysymykseen:

"Tuutha siekii! Kuljemme yhteistä matkaa armollisena yhteisönä auttaen toisiamme olemaan aitoja ihmisiä,  joiksi Jumala on meidät tarkoittanut.”

Tämä on se lähtöpiste, mistä lähdemme seurakuntana liikkeelle. Kuitenkin tarvitsemme suuntaviivoja, joita vasten voimme peilata erilaisia valintoja ja päätöksiä. Tätä varten meillä on arvot. Arvojen tulisi olla sellaisia, joiden puolesta olisimme jopa valmiita kuolemaan.

ARMOLLINEN HYVÄKSYNTÄ
Teemme tilaa kohtaamiselle, jossa Jumalan armo saa näyttää jokaisen ihmisen arvon - myös omamme.

LEVOLLINEN LÄSNÄOLO
Arvostamme levollista läsnäoloa enemmän kuin toimintaa.

LUONNOLLISESTI YLILUONNOLLINEN
Haluamme  kokea  elämässämme  Jumalan  vaikutusta,  palvellen  omina  itsenämme  luonnollisilla kyvyillä  ja  Pyhän Hengen lahjoilla.

DÖRREN – omaperäinen luovuus
Meillä  ei  ole  epäonnistumisia,  on  vain  rohkeita  kokeiluja,  jotka  kumpuavat  loputtomasta  omaperäisyyden lähteestä.

PAIKKAKUNTAMME PARHAAKSI
Vaikutamme jokainen hyvää paikkakuntamme keskellä palvelemalla ja luomalla yhteyttä.

Missiolausekkeesta sekä arvoista lähtee rakentumaan seurakuntamme ainutlaatuinen identiteetti - se, mikä erottaa meidät kaikista muista seurakunnista. Identiteettimme toimii kasvualustana seurakunnan tarinalle. Tämä tarina ei voi lähteä rakentumaan ilman seurakuntalaisten omia kutsumuksia ja tarinoita. Näistä pienemmistä tarinoista muodostuu se, mihin Jumala on meitä seurakuntana kutsunut.

Mikä siis on sinun tarinasi? Miten seurakunta voisi tukea sinua tässä tarinassa? Ennen kaikkea, miten sinun tarinasi voisi kietoutua osaksi koko seurakunnan yhteistä tarinaa?

"Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina. Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi." - Ps. 25:4-6 -

 

Joona Mäntynen