Lokakuun jumalanpalvelusten yleisteemana meillä on ”Haluaisin uskoa, mutta…”  ja tarkoituksenamme on käsitellä Jumalaan uskomiseen liittyviä kamppailuja. Jumalaan uskominen ei nimittäin aina ole mitenkään helppoa… 

John Ortbergin kirjassa ”Faith and Doubt”, ”Usko ja Epäilys” tärkein sana on siinä keskellä oleva ”ja”. Ei siis usko tai epäilys, vaan usko ja epäilys. Ne itse asiassa kuuluvat yhteen. Ihmisen elämä on sellaista, että yhtäältä elämässä on tarpeeksi ikäviä asioita ja tapahtumia ja sen myötä aineksia epäilemiseen; ja toisaalta elämässä on tarpeeksi hyviä asioita ja tapahtumia ja sen myötä aineksia uskomiseen. Sen takia on OK, että me epäilemme. Ja sen tähden on OK, että me uskomme. Ja usein uskomme, vaikka samanaikaisesti mielessämme on kipeitä kysymyksiä, joihin meillä ei vielä ole lopullisia, tai edes tyydyttäviä vastauksia; ja ei ehkä koskaan ole tämän elämän aikana. Ja kuitenkin me uskomme…’

Onko minun elämäni kannalta mitään merkitystä, uskonko minä Jumalaan vai en?

Minä väitän, että kyllä on, sillä on merkitystä. Ja paljon! Nimittäin, jos Jumalaa ei ole olemassa, elämän tarkoitus, arvo ja päämäärä ovat pohjimmiltaan ihmisen harhakuvitelmia. Ne ovat olemassa vain omassa mielessämme. Jos ateismi on totta, elämä todellakin on objektiivisesti katsottuna tarkoituksetonta, arvotonta ja päämäärätöntä, huolimatta päinvastaisista subjektiivisista uskomuksistamme.

1.    Jos Jumalaa ei ole olemassa, sinun elämälläsi ei ole perimmäistä tarkoitusta
Jos koko maailmankaikkeus ja ihminen ovat syntyneet sattuman vaikutuksesta, niin jo pelkästään siitä seuraa, ettei maailmankaikkeudella ja ihmisellä –eli myös sinulla ja sinun elämälläsi- ole perimmäistä tarkoitusta. Ei voi olla, koska sattumalla ei ole tarkoitusta. Tästä syystä koko Raamatun ehkä tärkein jae on sen ensimmäinen jae; koska se kertoo, mitä alussa oli.  1.Moos.1:1 ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan.”   Alussa Jumala; ei alussa ’sattuma’. Lisäksi, jos jokainen ihminen lakkaa kuollessaan olemasta, mikä perimmäinen tarkoitus hänen elämälleen voidaan antaa? Onko viime kädessä mitään merkitystä sillä, onko hän ylipäänsä koskaan ollut olemassa?

2.    Jos Jumalaa ei ole olemassa, sinun elämälläsi ei ole perimmäistä arvoa
Jos ihminen on sattuman vaikutuksesta Tellus -planeetalle ilmestynyt molekyylikimppu, solukasa tai evoluutiomassa, jolle käsittämättömästä "syystä" on vuosimiljoonien kuluessa kehittynyt minä -tietoisuus, niin ihmisellä ei ole olemassa mitään perimmäistä arvoa. Miksi?  Koska ei ole olemassa mitään yleispätevää standardia, joka määrittelisi sen, mikä on hyvää tai pahaa, mikä on oikeaa tai väärää. Ei ole ketään, joka määrittelisi sen, kumpi teki enemmän hyvää: Adolf Hitler vai Äiti Teresa? Meillä on vain subjektiivisia mielipiteitä siitä, mikä on hyvää tai pahaa; mikä oikeaa tai väärää. Ja siinä kenenkään mielipide ei periaatteessa ole toista parempi tai huonompi. Huomaatko, että juuri tällainen ajattelutapa vallitsee nykyajassa? Monen ihmisen mielestä ei ole olemassa absoluuttista totuutta, ei oikeaa eikä väärää; eikä sitä voikaan olla, jos Jumalaa ei ole olemassa. Mutta jos Jumala on olemassa, Hänellä on oikeus määritellä ja sanoa, mikä on hyvää ja pahaa; oikeaa ja väärää…

3.    Jos Jumalaa ei ole olemassa, sinun elämälläsi ei ole perimmäistä päämäärää
Jos maailmankaikkeuden kohtalona on kylmä hauta jossain ulkoavaruuden syvyyksissä, jossa kuolleen universumin jäänteet vain jatkavat levittäytymistään ikuisesti, niin sillä ei selvästikään ole mitään perimmäistä päämäärää. Entä mikä voi olla ihmiselämän päämäärä, jos tämän lyhyen elämän päässä meitä odottaa vain kuolema, ja sitten ei mitään. Tapahtuuko kaikki turhaan? Eikö elämälle ole mitään perimmäistä päämäärää tai syytä? Kylmä vastaus: ei ole!

Jos sanot, että haluaisit kyllä uskoa Jumalaan, mutta et näe sillä olevan mitään merkitystä elämällesi, ehkäpä tässä on sinulle hieman mietittävää. Toivon, että olet sen verran pysähtynyt ajattelemaan, että pystyt näkemään ateismin seuraukset, ja sen myötä ymmärrät, että kysymys Jumalan olemassaolosta on tärkein kysymys, jonka voimme esittää, ja että Jumalaan uskomisella itse asiassa on hyvinkin suuri merkitys sinun elämällesi.

Aivan oma haasteensa on se, että me, jotka sanomme uskovamme Jumalaan ja Jeesukseen omana Herramme ja Vapahtajanamme, kuitenkin elämme niin kuin Häntä ei olisi olemassa. Graig Groeschel on kirjoittanut kokonaisen kirjan tästä asiasta: ”Kristitty ateisti.”

Jos sinua kiinnostaa perehtyä asiaan enemmänkin, voit halutessasi hankkia su 2.10 pitämäni saarnan tästä aiheesta, tai vielä mieluummin lukea William Lane Graigin kirjasta ’Valveilla – uskon perusteltu puolustaminen’

Jukka Laamanen

Viime viikonloppuna Uuden Sukupolven Johtajat –seminaarissa Turussa käsiteltiin häpeää. Paikalla oli useista eri seurakunnista niin nuorempia kuin vanhempia johtajia, jotka vietiin heti ensimmäiseltä istumalta keskelle häpeää ja syyllisyyttä. Mutta koska se tapahtui järjestäjien ja puhujavieraiden omien, todella rohkeasti avattujen elämäntarinoiden myötä, koimme turvallisuutta – ja samalla radikaalia kutsua astua esiin, valoon heidän rinnallensa. 

Mitä esimerkkiä he näyttivätkään meille siihen, kuinka johtajien tehtävä on elää epämukavuusvyöhykkeellä, varsinkin omien tunteidensa kanssa. Emme varmasti olisi vapautuneet kohtaamaan niin suurena joukkona häpeäämme yhdessä, aivan kyyneliin saakka, ilman heidän rohkeaa esimerkkiään jättää mukavuusalueensa. Sydämellinen kiitos Tommi Koivuselle, Leena Lehtiselle ja Elli Meklinille. On ihmeellistä, kun joku sanoittaa häpeäänsä julkisesti, niin aivan kuin se menettäisi voimaansa meissä kaikissa ja ymmärtäisimme ettemme ole kukaan häpeämme kanssa yksin. Tuon viikonlopun myötä vakuutuin, että nyt on alkanut häpeän murtamisen aika kansakunnassamme ja, Jumalan kiitos, se lähtee seurakunnasta.

Häpeä syntyy ihmissuhteissa, joskus hyvinkin varhaisessa vaiheessa, rakkauden puutteen kokemuksesta. Kun me sitten joku päivä saamme kuulla Jeesuksesta ja uskoa syntimme anteeksi, identiteetissämme oleva syvä häpeä ei vielä liikahdakaan minnekään. Sillä häpeään ei anteeksianto hoitokeinona auta - se on rakastettava meistä pois. Ja siihen me tarvitsemme toisia ihmisiä: mikä ihmissuhteissa on tullut, se ihmissuhteissa myös lähtee. Häpeän vastakohtana voisi nähdä ilon ja uskalluksen olla olemassa, halun olla läpinäkyvä ja aito. Siinä missä häpeän ydin pakottaa meidät piiloon, naamioitumaan, rakkauden kaipuu on kutsua meidät esiin, nostamaan todelliset kasvomme valoon. 

Se rakkaus, jolla me voimme toisiamme Jumalan seurakuntana rakastaa, lähtee itse rakastavan Jumalamme lempeästi hymyilevistä kasvoista ja avoimesta sylistä. Emme voi välttyä näkemästä niitä, kun katsomme Jeesuksen elämää: yhä uudelleen ja uudelleen Raamattu kertoo, miten hän koski ja paransi halveksittuja, kahlittuja, syrjittyjä ja sairaita. Hän kutsui esiin, ei käskenyt piiloutumaan. Hän näytti, miten häpeä rakastetaan ihmisistä pois kohtaamalla heidät siinä, missä he ovat, ja hyväksymällä heidät ehdoitta lähelleen. 

Huutavan hyvänä esimerkkinä tästä on Samarialainen nainen, joka oli itseänsä ja elämäänsä häveten tullut hakemaan vettä kaivolta. Jeesuksen kohdattuaan hän lähti suurella äänellä kehottamaan kyläläisiä, joita vielä hetki sitten vältteli, katsomaan miestä, joka oli ilmoittanut hänen sekalaisesta elämästään kaiken. Hänen elämänsä oli juuri paljastettu ja se olisi voinut saada hänessä aikaan vain lisää häpeää, mutta Jeesuksen tavassa kohdata tätä naista oli jotain niin läpikäyvän rakkaudellista ja armollista, että naisen häpeä pyyhkiytyi tuossa lyhyessä kohtaamisessa pois, tyystin. On merkille pantavaa, että janosta kärsivä Jeesus pyysi saada juoda hänen astiastaan, mikä oli hyvin henkilökohtainen pyyntö, kutsu jakamiseen. Tuo ihmeellisen vapauttava mies kaivolla on sama edelleen: Hän haluaa juoda meidän astiastamme ja on valmis hoitamaan häpeämme juuret. 

”Seurakunta on joko häpeän moninkertaistaja tai purkaja” haastoi Elli Meklin paikalle kokoontuneita seurakunnan nuoria ja varttuneempia johtajia. Jo pitkään psykoterapeuttina työskennelleen entisen pastorin ei tarvinnut kaunistella seurakuntiemme kykyä ylläpitää häpeäkulttuuria. Uskonnollisuus, se että pyrimme itse osoittamaan mihin pystymme emmekä suostu vastaanottajiksi, ei kannusta ketään rehellisyyteen, vaan ansaitsemaan oikeutta olla olemassa, seurakunnassakin. Kuitenkin Jeesuksen tapa olla ja kohdata veti ihmiset hänen lähelleen ja samalla rehelliseksi itsellensä. Tiedän, että hänen seuraajinaan voimme nähdä saman tapahtuvan keskellämme, niin meille Turussa kävi.

Oli ihmeellistä kokea nuo hetket häpeän äärellä yhdessä. Ei muuten hävettänyt yhtään niin paljon kuin yksin ollen! Siinä todella on joku voima, kun me tulemme yhteen ja olemme rehellisiä kivuistamme, annamme kasvot niin pitkään piilossa olleelle häpeälle ja mahdollisuuden tulla kohdatuksi, valoon. Olkoon sydämemme avoin Jumalan uudistavalle työlle ajassamme: Hän voi murtaa meistä häpeäidentiteettimme ja vapauttaa kokonaiset seurakunnat purkamaan kulttuurillaan häpeää maastamme. 

Synnit me voimme julistaa Jeesuksen nimessä anteeksi koko maailmalle, mutta häpeää emme. Se meidän on rakastettava heistä pois - Rakastajamme ikuisella rakkaudella. Siskot ja veljet, rakastetaan häpeä pois toinen toisistamme ja seurakunnistamme, jotta maailma tuntisi, miten hyvä on olla sen miehen seurassa, joka yhä pyytä saada juoda heidän astioistaan. Me voimme sen tehdä, sillä Hän kulkee meissä tänäänkin. Kuljemmeko me Hänessä vai häpeässä?

Tiia-Mari Alastalo

_________________________________________________________________________________________________

Mahdollisuus muutokseen tilaisuudet Kanervalatalolla, Leinikkitie 1:

Mahdollisuus muutokseen –minun stoorini tiistaina 4.10. klo 18.30. (huom. aika) Mukana yrittäjä Martti "Masa" Matilainen ja kitara. 

pe 30.9. klo 19 Nuorekas Vapiksen perjantai kaikenikäisille

su 2.10. klo 16 Uudistuva Vapiksen sunnuntai

Missiokahvila, Torikatu 19

•    auki ke, to ja pe klo 12–18, la klo 9-13

•    ilmainen kahvi – ja teetarjoilu

•    kohtaamispaikka kaikenikäisille!

 

 

Charles M. Sheldon on kirjoittanut 60 vuotta sitten kirjan, joka fiktiivisessä tekstissään peilaa tosielämään asetettuja henkilöhahmoja ja heidän ratkaisujaan suhteessaan siihen miten Jeesus toimisi heidän elämäntilanteissaan. En ole välttämättä samaa mieltä aina heidän ratkaisuistaan, mutta kirjan teksti haastaa pohtimaan mielenkiintoisella tavalla, mitä Jeesuksen seuraaminen voisi olla meidän arjessamme?

Mitä Jeesus tekisi, jos hän olisi koti-isä, journalisti, yrittäjä, tehdastyöläinen, muusikko, eläkeläinen, nuori, tai kuka tahansa meistä tämän päivän ihmisistä?

Jokaisen elämässä tulee moni vaikeita ongelmia eteen, hankalia ihmissuhteita, asenneongelmia ja taloudellista hätää, eivätkä oppimamme selviytymistavat toimi. Kirja osoittaa, että Raamatun periaatteet tulevat yllättävän lähelle meidän arkista elämää ja antavan meille uusia mielenkiintoisia lähestymismalleja – voimaannuttavia ja iloa tuottavia malleja.

Mitä tapahtuisi kodeissamme, opiskelupaikoilla, työpaikoilla ja seurakunnissamme, jos otsakkeena oleva kysymys saisi ohjata meidän ratkaisujamme? 

Kysymys on jätetty meidän kysyttäväksemme. Rohkenemmeko tehdä sen? Jos rohkenet, kerro kokemuksistasi muille.

”Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.” (1 Pietarin kirje 2:21, Uusi testamentti)

Ari Urhonen

_________________________________________________________________________________________________

Mahdollisuus muutokseen tilaisuudet Kanervalatalolla, Leinikkitie 1:

pe 16.9. klo 19 Nuorekas Vapiksen perjantai kaikenikäisille, pastori Jukka Laamanen
su 18.9. klo 16 Uudistuva Vapiksen sunnuntai, pastori Jukka Laamanen

Missiokahvila, Torikatu 19
•    auki ke, to ja pe klo 12–18, la klo 9-13
•    ilmainen kahvi – ja teetarjoilu
•    kohtaamispaikka kaikenikäisille!

Median tarjoamassa maailmankuvassa elämä näyttäytyy usein ”mahdollisuuksien tavaratalona”. Kaupalliset kanavat, aikakauslehdet ja kaikkiin aisteihin vyöryvä mainonta saattavat tuottaa käsityksen, että voin poimia elämäni hyllyiltä kätevästi itseäni kiinnostavimmat asiat ja täyttää juuri itselleni tärkeät tarpeet näppärästi ja helposti. Tavaratalon tunnelmassa kaikki on mahdollista, unelmien vartalo, kukoistava parisuhde, lahjakkaat lapset ja menestyvä, nousujohteinen ura. On vain itsestä kiinni, mitä valitsee – vai onko?

Parhaillaan menossa oleva Mediamissio (www.mahdollisuus.fi) tarjoaa toisenlaisia tarinoita. Niiden kertojat ovat tulleet tavalla tai toisella omien mahdollisuuksiensa päätepisteeseen. Sairaus, riippuvuus, konkurssi, särkynyt ihmissuhde tai elämän merkityksettömyys ovat vieneet ihmisen ”tyhjien hyllyjen” ääreen. Mahdollisuuksien valikoimat on käytetty loppuun, tai niitä ei ole ollut edes tarjolla.

Millaiseen mahdottomuuteen sinä toivot tänään uutta mahdollisuutta? Mikä on juuri sinun oma kipusi, hätäsi tai kärsimyksesi, josta et kerro kenellekään? Jeesus lohduttakoon ja muistuttakoon sinua siitä, että ”mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle” (Mark. 10: 27).

Teija Nuutinen

_________________________________________________________________________________________________

Mahdollisuus muutokseen tilaisuudet Kanervalatalolla, Leinikkitie 1:

Mahdollisuus muutokseen –minun stoorini tiistaina 20.9. klo 19.30. Mukana Kikkis (Anne Mikkola), V-P ja Mirjami Ikonen.

pe 23.9. klo 19 Nuorekas Vapiksen perjantai kaikenikäisille
su 25.9. klo 16 Uudistuva Vapiksen sunnuntai

Missiokahvila, Torikatu 19
•    auki ke, to ja pe klo 12–18, la klo 9-13
•    ilmainen kahvi – ja teetarjoilu
•    kohtaamispaikka kaikenikäisille!

Ensi viikolla 12.9. alkaa mahdollisuus muutokseen -missio, jossa hengelliset asiat ovat kaikissa medioissa vahvasti esillä kuukauden ajan. Missiossa on mukana luterilaisia-, helluntai-, vapaa- ja adventtiseurakuntia Pohjois-Karjalan maakunnan alueelta. Kampanjan järjestää IRR-TV ry sekä paikalliset kristilliset seurakunnat ja järjestöt. Ihmisten luettavaksi ja kuultavaksi vyöryy huima määrä rohkaisevia muutostarinoita, joissa tavalliset ihmiset kertovat "Jumalan jutuista" omassa elämässään.

Eri kristillisten seurakuntien tilaisuudet tulevat heijastelemaan missioon liittyviä mielenkiintoisia teemoja - niin myös tapahtuu Kanervalatalolla Leinikkitie 1, Joensuun vapaaseurakunnassa.

Tule alusta asti mukaan - muutos on mahdollista!



RUKOUS INNOSTAA
TO 8.9. klo 18.30, profeetallinen julistaja, pastori Mosy Madugba Nigeriasta, tulkki Kari O. Niemi, ylistysmusiikki: Pekka Hautakangas & bändi
(järjestäjänä Joensuun vapaaseurakunta & ICEJ)

Lisätietoja: http://www.icej.fi/tilaisuudet/mosy-madugba

JUMALA ARJESSA
SU 11.9. klo 11 ja 16, Kiponniemen toiminnanjohtaja, pastori Pertti Räty ja laulaja-evankelista Kyösti Florin.
- tarinoita ja koskettavaa puhetta Jumalan teoista ihmisten arkielämässä.

Tilaisuuksiin on vapaa pääsy ja ne ovat kaikille avoimia!