Viime keväänä hankin lähimarketista kultaköynnöksen taimen. Tuo kovin tuttu viherkasvi kasvaa luontaisena Kaakkois-Aasian ja Uuden-Guinean trooppisissa metsissä. Siellä se noin 20-metrinen liaani, joka viettää nuoruutensa aluskasvillisuudessa ja kiipeilee sieltä ilmajuuriensa avulla parempiin valo-olosuhteisiin puun latvustoon.

Ensimmäisen vuotensa aikana taimeni on kokenut muodonmuutoksen – kiitos kuulunee kasvilampulle, joka turvasi valonsaannin pitkän pimeän syys- ja talvikauden ajan. Sen vihreän eri sävyissä kirjavat lehdet kiiltävät elinvoimaisina ja varsi köynnöstää. On keväthuollon aika.

Varovasti irrottelen kasvin varren amppelista, jonka ympärille se on talven aikana lujasti kiertynyt. Katkon kuivettuneet alalehdet, poistan vanhan ruukkusoran ja lopulta saan kas-vin irti ruukusta. Paksut, ruskeat juuret ovat täyttäneet koko ruukun, vanhaa multaa on jäljellä vain nimeksi. Siistin juurakon, katkon sen kuivettumat ja lopuksi suihkuttelen kasvin kevyesti. Se on valmis siirtymään ahtaasta amppelista uuteen, alta kastelevaan lattiaruukkuun ja tuoreeseen, lannoitettuun multaan, johon pystytin sammalpaalun köynnösten kiipeilyä varten. Nyt kultaköynnökseni kylpee kevätauringossa, avaran ikkunan ääressä olohuoneen lattialla. Kasvu jatkuu.

Voit samaistua kultaköynnökseen. Taivaallinen puutarhuri, joka hankki sinut omakseen hyvin kalliilla hinnalla, on kärsivällinen ja taitava. Monta kuivettunutta lehteä, ahtauksissa käpertynyttä juurta ja ylipitkää rönsyä hän hellävaraisesti katkaisee. Monta kasvuasi tu-kahduttavaa, liian pieneksi käynyttä ruukkua hän rikkoo ja irrottaa sinut asioista, joihin olet köynnöksen tavoin takertunut. Huoltotoimenpiteet tuottavat joskus kovaa ja pitkäkestoista kipua. Luota kuitenkin puutarhuriin, joka tuntee sinut ja kasvusi vaiheet läpikotaisin. Hellästi hän kylvettelee sinua hengellään ja aina uudelleen, siirtää sinut ahtaasta avaralle, pimeästä valoon ja uusiin olosuhteisiin - jotta eläisit ja kasvaisit.

Teija Nuutinen

On tärkeää, että meidän elämäämme Jumala saa puhua Sanansa kautta sanoja, jotka pitävät meitä oikealla tiellä ja herättävät meissä päivittäin armon sisimmässämme niin, että säilytämme sisäisen vapauden.

Persoonallinen paha osaa syyttää, mitätöidä, nostaa häpeän ja kiusata.

Ongelmallista on se, että ajattelemme, että näin se varmasti on, en ole riittävän hyvä, en kelpaa Jumalalle. Ja pahinta on se, jos alamme uskoa, että liekö nämä minun ajatukseni suorastaan Jumalan puhetta.

Kun olemme kohdanneet omat syntimme, tunnustaneet ne Jumalalle, ne ovat kerta kaikkiaan pois pyyhitty ja anteeksiannettu. Meidän tehtävämme on karistaa päivittäin Jeesuksen nimessä syyllisyys ja häpeä päältämme ja nauttia elämästämme.

Älä lopeta hengitysreikien avaamista omaan ja toisten elämään. Painot kuristavat, ahdistavat ja tukahduttavat kaiken elämän ilon.

Elämä on kuin ravintolan ruokalista. Tässä uudessa järjestelmässä sinulla on vapaus valita mitä tahansa tahdot. Jos valitset ruokalajin ja myöhemmin huomaat miten pahasti ruumiisi reagoi siihen, armo ei estä sairastumista. Hyvä uutinen kuitenkin on, että Jumalan armo pitää yllä toivon hyväksytyksi tulemisesta Isän edessä. Hän tulee toivottamaan sinut tervetulleeksi takaisin yhteyteensä, mikäli käsittelet väärintekemisesi Jeesuksen kanssa ja palaat tielle.

Meidän ei tule kätkeä tottelemattomuutta armon alle. Raamattu kutsuu tällaista toimintatapaa julkeudeksi. Vääristä valinnoista johtuvat arvet saattavat näkyä elämässämme. Synti saadaan anteeksi, sen aiheuttamia arpia ei aina voida pyyhkiä pois.

Pidetään tärkeänä jokaisen henkilökohtaista vapautta sanoa ja olla sitä mieltä. Kristinuskon ydinasioissa tarvitaan yksimielisyyttä. Yksi sellainen on se, että Jeesus on ainut tie pelastukseen. Kun siitä mainitsemme, meidän tehtävämme on jättää valinta henkilölle ja kunnioittaa sitä. Kutsu vapauteen on olemassa joka tapauksessa jokaista varten. 

Ari Urhonen

Yksi suurimmista syistä, miksi olen työntekijänä seurakunnassa, on se, että haluan ihmisten elämän muuttuvan - haluan antaa oman panokseni tähän prosessiin. Uskon myös, että tällaiseen työhön Jumala on minut kutsunut.

Mikä sitten on muuttunut elämä? Näkökulmia tähän löytyisi useita. Valitsen kuitenkin yhden piirteen, joka on erityisesti ollut mielessäni.

Paavalin sanojen mukaisesti johtajat on annettu seurakunnalle siksi, että heidän avullaan "pyhät tulisivat täysin valmiiksi palveluksen työhön" (Ef. 4:12, vuoden -38 käännös). Tämä tarkoittaa sitä, että johtajien yksi tärkeimmistä tehtävistä on auttaa ihmisiä löytämään heidän oma kutsumuksensa, ja elämään tätä kutsumusta todeksi. Näin meistä jokainen voi osallistua Kristuksen ruumiin rakentamiseen omalla paikallaan.

Jumalalla on suunnitelma meidän jokaisen kohdalle. Onko meistä jokainen löytänyt tämän suunnitelman? Ennen kaikkea, olemmeko edes halukkaita löytämään tätä suunnitelmaa ja kutsumusta, jota elämään Jumala on meidät tarkoittanut?

Meistä jokainen on vastuussa omasta elämästään. Seurakunnan johtajat voivat oikeastaan vain tukea meitä omassa prosessissamme. Kukaan ei siis voi ulkoistaa omaa vastuutaan. Jos emme halua löytää omaa kutsumustamme, ja nähdä vaivaa tullaksemme valmiiksi "palveluksen työhön", ei seurakunnan johtajatkaan voi paljoa auttaa. Jokainen on siis itse vastuussa omasta prosessistaan ja sen työstämisestä - muut voivat korkeintaan tukea meitä tässä kaikessa.

Jeesus sanoi, että Hän on tullut tuomaan yltäkylläisen elämän (Joh. 10:10). Pietari puolestaan kirjoitti, että Jumala on lahjoittanut meille kaiken, mitä kuuluu todelliseen elämään (2. Piet. 1:3). Jeesuksen tarjoaman elämän voi löytää vain, jos kadottamme oman elämämme Hänen takiaan (Matt. 16:25). Toisin sanoen olemme valmiita jättämään kaiken sen, mikä ei kuulu Jumalan suunnitelmiin, ja elämään siinä suunnitelmassa, joka Jumalalla on meitä varten. Tähän elämään piileytyy suuri salaisuus: saamme elää sitä elämää, jota elämään meidät on luotu ja tarkoitettu. Saamme elää elämää sen kaikessa rikkaudessa - mitä se itse kunkin kohdalla tarkoittaa.

Meidän ei tarvitse verrata elämäämme kenenkään toisen elämään. Jumala kyllä tuntee meidät, ja tietää, minkälaista elämää varten Hän on meidät alun perin luonut. Hän on luonut persoonamme, sydämemme ja olemuksemme. Luotetaan siis Luojaan, ja uskaltaudutaan antautua prosessiin, jonka tarkoitus on saada meidät valmiiksi palveluksen työhön. Tämä elämä ei tule olemaan aina helppoa, mutta se on sen arvoista.

Ensimmäinen askel tällä tiellä on se, että otamme vastuun omasta elämästämme. Jos et tiedä seuraavaa askelta, voit pyytää tukea seurakuntasi johtajilta ja muilta kristityiltä, sekä tietenkin Mestarilta itseltään.


Joona Mäntynen, Joensuun Vapaaseurakunnan nuorisotyönjohtaja

Joona kirjoitti viime viikolla elämän löytämisestä, siitä miten Jumalalla on suunnitelma jokaiselle. Jatkan samasta teemasta, sillä sydämessäni on jo jonkin aikaa ollut ajatus unelmista ja juuri siitä erityisestä unelmasta, joka Jumalalla on sinua ja minua varten.

Kaikki hyvä on lähtöisin Jumalasta, joka on kaikkivaltias, puhdas, täydellinen, joka on Rakkaus.  Ajattele, että voit tällaisesta Jumalasta sanoa: "Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet” (Ps. 119:73). "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut” (Ps. 139:13). Kunkin meistä Hän on muovannut, punonut ainutlaatuisesti ja ainutlaatuiseksi, erilaiseksi kuin muut. Miten Hän rakastaa kättensä luomusta, sinun sydäntäsi, sinua. Hänen kaipauksensa on olla lähelläsi.

Olet osa Jumalan suunnitelmaa. Kenelläkään muulla ei ole täsmälleen samanlaista unelmaa kuin sinä kannat. Kirjassaan Unelman (K)Antaja Bruce Wilkinson määrittää hienolla tavalla unelman vahvaksi kaipaukseksi, joka vetää ihmistä kohti sellaista elämää, jota hän on syntynyt rakastamaan. Se, mille sydämesi palaa, mitä sinä rakastat tehdä, mikä innostaa sinua, ei ole Jumalan silmissä vähäpätöinen asia, vaan itse asiassa juuri se voi olla osa unelmaa, joka Hänellä on sinusta, unelmaa, jota sinä olet luotu rakastamaan.

Voi tosin olla, ettet osaa nimetä unelmaasi, olet ehkä unohtanut sen tai pelko, omat väärät valinnat, elämän olosuhteet tai joidenkin muiden määritelmät sinusta ovat saaneet sinut luopumaan unelmastasi. Omien valintojeni seurauksena luovuin itse joskus unelmistani, sillä en kokenut niillä olevan enää merkitystä. Tuolloin erään nuortenillan päätteeksi yksi nuori halusi jakaa kaikille ajatuksen, joka oli noussut hänen sydämelleen: älä luovu unelmistasi. Nuo muutamat lausutut sanat merkitsivät minulle paljon. Niinpä haluan sanoa sinulle nyt: Älä luovuta, äläkä anna periksi, tuntuipa sinusta miltä hyvänsä. Jumalan ajatukset sinua kohtaan ovat hyvät. Hän on luvannut antaa tulevaisuuden ja toivon (Jer. 29:11).

Unelmaa kohti kulkeminen ei kuitenkaan ole kivutonta, vaan mitä todennäköisemmin ensimmäisen, vaikean askeleen ottamisen jälkeenkin matkalla kohtaa esteitä, erämaata ja odottamista, jotka saattavat saada aikaan unelman kyseenalaistamista ja koettelevat uskoa Jumalaan, Unelman Antajaan. Ehkä unelmasi tuntuu liian suurelta; et voi uskoa pystyväsi toteuttamaan sitä. Lohdullista on muistaa Raamatun sankareidenkin epäröintiä Jumalan kutsuessa heitä toteuttamaan suunnitelmaansa. Jumalan vastaus kuitenkin aina oli ja on edelleen, että Jumala, joka on antanut sinulle unelman, auttaa sinua ja kulkee sinun rinnallasi (5. Moos. 31:8). 

Unelmastasi voi kehittyä jotain todella kaunista. Uskalla kulkea sitä unelmaa kohti, joka Jumalalla on sinusta. Sillä Hänellä ON unelma sinusta. Jos et vielä ole selvillä tuosta unelmasta, kysy sitä Unelman Antajalta. Vastaus voi joskus löytyä lähempää kuin arvaatkaan tai sieltä, mistä et ikinä arvaisi. Jumalan antamana se kuitenkin on se paras, juuri sinulle.

Heräsin tähän aamuun. Mitä aion tehdä tänään? Mikä motivoi minua tänään asioihin? Se, mitä teen ja ajattelen tänään, riippuu pitkälti siitä, mikä sydämeni ja Jumalasuhteeni tila on.
Toimin aina sen mukaan mitkä ovat motiivini. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu (Matt. 12:34). Ei ihme että Jumala käskee meidän varjella sydäntämme yli kaiken, sillä sieltä lähtee elämä (Sananl. 4:23).

Jos herään aamuun elämään itselleni, niin tekojeni ja ajatusteni jälki tulee olemaan sen mukaista. Jos taas herään elämään Jumalalle ja annan Jumalalle luvan muovata minua itsensä näköiseksi, minua alkaa kiinnostaa toimia toisten parhaaksi, eikä fokukseni ole koko ajan itsessäni.

Kun fokus on itsessäni, elämä on tosi tympeää ja kurjaa. Näin on ainakin omissa kokemuksissani. Pelko, ahdistus, stressi ym. ovat sen hienoa hedelmää. Noissa edellä mainituissa fokus on nimittäin itsessäni. Mietin tällöin itseäni ja omaa hyvinvointiani. Kuinka sitten voin kääntää fokuksen pois itsestäni?

On ihanaa saada luovuttaa oma elämänsä Jeesukselle. Tämä sisältää kaikki syntini, kaikki tekoni, ajatukseni, tunteeni ym. Yksi parhaimpia juttuja on ollut luovuttaa omat oikeudet pois. Jos annan elämäni Jeesukselle ja kiellän itseni, kuten Raamattu kehottaa (Luuk. 9:23), kuinka pitäisin enää kiinni oikeuksistani. Se tapa miten aiemmin olen kovasti pitänyt kiinni oikeuksistani, ei ole tuottanut hyvää jälkeä.

Rukouksessa (=kommunikointi, juttelu, ajan viettäminen) voin rehellisesti kertoa Jeesukselle mitä toivoisin hänen tekevän elämässäni ja voin jutella siitä mikä tuntuu hankalalta tai mitä en ymmärrä ja saan jättää kaikki asiat Hänen muovattavakseen. On hyvä jos voi antaa Jumalalle valtuudet muovata mitä tahansa asiaa omassa elämässä. Se ei ole vaarallista tai pelottavaa. Jonkun mielestä se voi tuntua siltä, mutta jos Jumalan tahto ei tapahdu minun elämässäni, niin se vasta pelottavaa onkin. Sitä mieluisampaa ja parempaa paikkaa ei olekaan kuin olla Jumalan tahdossa, sillä Hänen tahtonsa on HYVÄ!

Täysi rehellisyys ja avoimuus Jumalan (ja ihmisten) edessä, onko se mahdollista? On. Haluanko tulla valoon? Valoon tuleminen tuntuu usein pelottavalta. Kuitenkin vain valossa voi tulla vapaaksi. Vain valossa voi päästä eroon peloista. Ja pelossa on itsessään rangaistusta (1. Joh. 4:18). Pelko ja pimeys kahlitsevat. Totuus ja valo eivät jätä pelolle ja pimeälle enää tarttumapintaa. Jos peittelen asioita Jumalalta, en vietä aikaa hänen kanssaan luottaen ja tietäen, että hän rakastaa, hyväksyy, on innoissaan ja voi vaikuttaa elämässäni. Jos en ole avoin Jumalan kanssa, en tule Hänen lähelleen, enkä päästä Häntä kovin lähelle itseäni. Silloin on vaikeaa oppia tuntemaan Häntä hyvin.

Jos en tunne Jumalaa hyvin, olen heiteltävissä ja helposti hukassa. Jumalassa on elämä. ”Elämä ilmestyi…” (1. Joh. 1:2). Jos en tunne totuutta, en voi olla vapaa, enkä erota valhetta totuudesta. Onneksi totuus on persoona, Jeesus. Kun opin tuntemaan Jeesusta lisää ja lisää, opin tuntemaan totuutta ja totuus tekee minut vapaaksi. Enkä minä ole se aktiivisempi osapuoli. Jeesus haluaa että oppisin tuntemaan Hänet. On minun valintani, haluanko minä oppia tuntemaan hänet. Jo pelkästään se että minulla on halu Jumalan tuntemiseen ja Jeesuksen esimerkin mukaiseen elämään, on äärettömän suurta. Jo se vie todella pitkälle. Silloin Jumalalla on tilaa toimia elämässäni. Hoosean kirjassa (4:6) puhutaan siitä, että kansa tuhoutuu, koska sillä ei ole ymmärrystä (King Jamesin mukaan: My people are destroyed for lack of knowledge). Sen vuoksi sananlaskuissa kehotetaankin hankkimaan ymmärrystä kaikella mitä omistaa (Sananl. 4:7). Tämä ymmärrys ei tarkoita inhimillistä pään tietoa, vaan Jumalalta tulevaa ymmärrystä.

30 päivän palautusoikeus. Se on ehkä suurin koetinkivi omassa uskossani. Jumala puhutteli jo vuosia sitten minua siitä. En voi elää uskoani sillä asenteella, että asetan Jumalalle aikarajan asioihin. Itselläni se on liittynyt eniten Jumalan etsimiseen rukouksessa ja Jumalasuhteen kasvuun. Haluan oppia tuntemaan Jumalaa paljon, paljon, paljon syvemmin kuin tällä hetkellä tunnen. Säännöllisin väliajoin huomaan törmääväni päässäni ajatukseen, joka sanoo jotain seuraavan tapaista:

”Hmm… Olen jo rukoillut niin ja niin pitkään, enkä vieläkään ole saanut vastausta.”
”Olen tuntenut Jeesuksen jo niin ja niin pitkään, mutta elämäni näyttää vieläkin tältä.”

Oma mieli yrittää sanoa, että kannattaa katsoa silmillä, miltä näyttää ja miettiä aivoilla, kuinka paljon aikaa on jo kulunut asioihin. Kuitenkin Jumala kehottaa meitä tekemään päinvastoin. Älkää kiinnittäkö katsettanne siihen, mikä on maan päällä ja näkyvää, vaan kiinnittäkää katseenne siihen, mikä on ylhäällä ja näkymätöntä (2. kor 4:18, Kol. 3:1-2). Älkää nojautuko omaan ymmärrykseenne (Sananl. 3:5).

Lisäksi on hyvä muistaa, etteivät kaikki ajatukset ja tunteet ole edes omiani. On olemassa vihollinen, joka yrittää kaikin tavoin saada meidän katseemme kiinnittymään mihin tahansa muuhun kuin Jumalaan. Siis ihan mihin tahansa muuhun!

Jumala on mahtava opettaja. Hän ei kasvata meitä vääriin asioihin. Hän ei ruoki vääriä motiivejamme, eikä opeta meitä elämään oman järkemme ja tunteidemme mukaan. Hän on hyvä ja hän on myös taitava opettaja. Hän on valo, eikä hänessä ole pimeyttä, eikä varjoja (Jaak. 1:17). Jumala ei muistele kärsimäänsä pahaa ja vääryyttä, vaan on aina valmis ohjaamaan meitä totuuteen, armoon ja pyhyyteen.

Oikeastaan koko edellä sanottu tiivistyy seuraavaan. Jumala tuli pelastamaan meidät pois maailmasta. Me olemme maailmassa, mutta emme osa maailmaa (Joh. 17:14-16). Koko Raamattu alleviivaa, etteivät uusi ja vanha kuulu yhteen. Jos Jumala saa uudistaa meidän mielemme ja jos se, miksi olemme elossa, pääsee muuttumaan niin meidän tekomme ja ajatuksemme alkavat muuttua päivä päivältä enemmän Jumalan ajatusten ja tekojen näköisiksi.

Marko Jokinen