”Te olette kaikki Jumalan lapsia, koska uskotte Kristukseen… ei ole eroa juutalaisen ja kreikkalaisen, orjan ja vapaan, miehen ja naisen välillä.” (Gal. 3:27,28).

Jumalan valtakunnassa ei eroa ole myöskään eri-ikäisten välillä. Kristillisissä seurakunnissa on perinteisesti tehty ja tehdään monipuolisesti työtä ikääntyneiden seurakuntalaisten ja myös seurakunnan ulkopuolisten vanhusten parissa. Saattaapa olla seurakuntia, joissa koko seurakuntaväki on yli 65-vuotiaita.

Oletan, että monet eläkkeelle siirtyneet seurakuntalaiset ovat aktiivisesti mukana yleisessä seurakuntatyössä. Nuorten ja aikuisten tavoin he osallistuvat seurakuntien perustoimintaan ja vapaaehtoistyöhön. Monet heistä järjestävät toimintaa seurakunnan vanhuksille tai vierailevat laitoksissa ja kodeissa asuvien vanhusten luona. Luulen että monen seurakunnan rattaat pyörivätkin “seniorienergialla”. Parhaimmillaan nuoremmat sukupolvet hyötyvät vanhojen ihmisten elämän- ja uskonelämän kokemuksista ja seurakuntien sukupolvien välinen yhteisöllisyys vahvistuu.

Tärkeää on muistaa, että sitä mukaa kuin aktiivisten ja hyväkuntoisten ikääntyneiden määrä kasvaa, kasvaa myös yhä sairaampien, raihnaisempien ja apua tarvitsevimpien vanhojen ihmisten joukko. Yhä enemmän on syrjäytyneitä, köyhiä, yksinäisiä ja huono-osaisia tai eri kulttuureista tulevia vanhuksia. On myös mielenterveys- ja päihdeongelmia ja vaikeita taloudellisia vaikeuksia kokevia vanhuksia sekä heitä, joita kohdellaan kaltoin.

”Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” (Jes. 46:4).

Seurakunnilla on yhteiskunnallinen tehtävä olla vanhusten ja kristillisen vanhustyön puolestapuhujana. Tarvitaan myös kristillisen uskon ja hengellisen elämän vahvistamista kuten myös niiden herättämistä, evankelioivaa vanhustyötä.

Teija Nuutinen

Suomalaisia kutsutaan vuosittain viettämään kahta rukouspäivää, jotka tasavallan presidentti 400-vuotista perinnettä noudattaen julistaa. Ensimmäinen rukouspäivä 18.1. sijoittuu kristittyjen ykseyden rukousviikolle 18.–25.1. Toinen rukouspäivä on lokakuussa 24.10. Rukousviikkoa toteutetaan kaikkialla maailmassa ja se kutsuu myös suomalaisia kristittyjä yhteyteen ja rukoukseen.

Rukousviikon 2016 kansainvälinen teema ”Kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja” perustuu 1. Pietarin kirjeen 2:9 kehotukseen kaikille kristityille: ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.”
Kaiken pimeyden keskellä on olemassa todellinen toivo. Jumala on kutsunut meidät uskovat yhdessä julistamaan tätä toivoa, joka on Jeesuksessa Kristuksessa.

Kanervalatalolla on tiistaina 19.1. klo 18.30 Kirjan – ja rukouksen ilta, jossa Kirjojen Kirja on esillä. Torstaina 21.1. klo 18 lähtee Kanervalatalon hartauden jälkeen liikkeelle Kirkkovaellus, joka pysähtyy Ortodoksikirkossa klo 18.30 ja päätyy Joensuun kirkkoon klo 19. Siellä pidetään seurakuntien yhteisen kirkkovaelluksen päätöstilaisuus. Tervetuloa!

Ari Urhonen

Joulu on takanapäin, uuden vuoden lupaukset purkitettu ja arki polkaistu käyntiin. Nyt on aika miettiä, mitä saimme napatuksi mukaamme joulusta. Saimmeko uutta voimaa ja lepoa tulevien päivien aherrukseen? Virkistyimmekö sukulaisten tapaamisesta ja yhdessäolosta? Kannammeko ehkä taas mukanamme muutamaa lisäkiloa joulun herkkuhetkistä ja mietimme kuumeisesti, miten saisimme ne karistettua vatsanseudulta?

Löysimmekö kaivatun joulurauhan vai oliko se taas piiloutunut jonnekin niin kuin toinen sukkapareista? Toivoimmeko, että olisimme saaneet olla hetken rauhassa, jotta olisimme löytäneet sen?

Rauhan, joka antaa levollisuuden kaiken jouluhössötyksen keskellä. Rauhan joka tuo sovinnon ja korjaa rikkimenneet ihmissuhteet. Rauhan, joka kestää, kun kamppailemme elämän myrskyissä. Todellisen rauhan, jota maailma ei voi tarjota.

Kiiruhtakaamme Itämaantietäjien mukana tähteä seuraten pienen Jeesus vauvan luo. Polvistumme seimen äärelle ja osoitamme kunnioitusta ja palvontaa todelliselle Rauhanruhtinaalle. Ojennamme kaikki lahjamme hänen käyttöönsä ja otamme vastaan parhaan joululahjan, Jeesuksen, jonka Taivaan Isä on meitä jokaista varten lahjoittanut. Silloin löydämme todellisen rauhan, joka ei kestä hetken vaan ikuisesti.

Joh. 14: 27 ” Rauhan minä jätän teille: minun rauhani- sen minä annan teille”

Rauhallista Loppiaista ja Uutta Vuotta 2016!

Marja Mönkkönen

Toimintasuunnitelmassamme on esitelty vuodelle 2016 seurakuntamme viisi keskeistä arvoa: avoin perheyhteys, kokonaisvaltainen antaminen, jaettu johtajuus, rohkea luovuus ja ihmisläheinen verkostoituminen. Käsittelemme Ari Urhosen kanssa näitä alkuvuodesta 2016 sunnuntain saarnoissamme.

Mitä arvot sitten ovat? Arvot ovat asioita, jotka ovat meille tärkeitä suhteissamme Jumalaan ja toinen toisiimme. Ne ovat näkymättömiä asioita, mutta ne vaikuttavat siihen, mitä ajattelemme ja siten myös siihen, mitä teemme. Aivan kuten jokainen ihminen on yksilöllinen, myös jokainen seurakunta on yksilöllinen. Nämä viisi arvoa ovat niitä asioita, jotka antavat Joensuun vapaaseurakunnalle sen persoonallisen luonteenpiirteen.

Kokonaisvaltaisesta antamisesta toimintasuunnitelmamme kertoo näin: ’Haluamme antaa kaikessa parastamme, koska ymmärrämme miten paljon olemme saaneet Jumalalta. Seurakunta ei ole paikka, jossa tarvitsisi olla täydellinen, vaan paikka, jossa keskeneräiset voivat tehdä hyvää sillä, mitä heillä on. Teemme asiat hyvin, koska haluamme heijastaa Jumalan hyvyyttä.’

Paavali kuvaa hienosti kokonaisvaltaisen antamisen tunnuspiirteitä 2.Kor.8:1-5

Mitä kokonaisvaltainen antaminen pitää sisällään?

Kokonaisvaltainen antaminen on sitä, että annat ensin itsesi kokonaan Jumalalle, palvomaan ja palvelemaan Häntä.
Se on sitä, että annat itsesi Jumalalle ylistämällä ja palvomalla Häntä koko elämälläsi, ja että annat itsesi Jumalalle ja toisille ihmisille käyttäen kykyjäsi, lahjojasi, aikaasi, osaamistasi, ammattitaitoasi ja resurssejasi toisten ihmisten auttamiseen ja seurakunnassa palvelemiseen. Katso Room.12:1-2 ja 1.Aik.16:28-29.
Kokonaisvaltainen antaminen sisältää myös sen, että annat rahavaroistasi. Jos olemme todella antaneet itsemme Jumalalle, meillä ei ole niin paljon vaikeuksia antaa varojamme ja omaisuuttamme Jumalan käyttöön. Avarasydämisyys, anteliaisuus ja avarakätisyys ovat silloin normaali osa elämäämme.
Kokonaisvaltaisessa antamiseen kuuluu se, että kaikessa antamisessa annat parastasi.  Snl.3:8-9 ilmaisee suuren periaatteen: ”Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja paras osa (tai ensihedelmä) kaikesta sadostasi…”

Mikä saa aikaan kokonaisvaltaista antamista?

Toimintasuunnitelmamme mukaan syynä on se, että ymmärrämme miten paljon olemme saaneet Jumalalta. Mutta on vielä voimakkaampiakin syitä kokonaisvaltaiselle antamiselle, kuten se, että antaminen on Jumalan tahto, ja että rakkauden luonne vaatii antamaan. 1.Joh.3:16. Voit antaa, vaikka et rakasta; mutta et voi rakastaa ilman että annat.
2.Kor.8:1-5 mukaan vahva vaikuttava syy antamiseen on Jumalan armon vaikutus. Jumalan armo ei ole ainoastaan Hänen armahtavaa rakkauttaan meitä kohtaan, vaan se on meissä vaikuttavaa Jumalan voimaa. Paavali kirjoitti, kuinka Jumalan armo oli vaikuttanut erittäin vaikeiden olosuhteiden ja syvän köyhyyden keskellä elävissä uskovissa aivan häkellyttävää iloa ja suurta anteliaisuutta. Heidän olosuhteensa eivät estäneet heitä antamasta, vaan he antoivat iloiten ja vapaasti! Millä ihmeen tietokoneohjelmalla voisi laskea tämän yhtälön: suuret ahdistukset ja syvä köyhyys + armo = ylitsevuotava ilo ja runsaskätinen antaminen? Kun koet Jumalan armoa elämässäsi, et käytä vaikeita olosuhteita tekosyynä sille, että et anna.

Onko kokonaisvaltainen antaminen sinulle tärkeää?

On päivänselvää Jumalan Sanan pohjalta, että Jumala on kutsunut meidät jokaisen olemaan Hänen kaltaisiaan avarasydämisiä ja kokonaisvaltaisia antajia. Se on Jumalan tahto, ja se kuuluu Jumalan valtakunnan arvoihin.
Kokonaisvaltainen antaminen kuuluu myös meidän seurakuntamme keskeisiin arvoihin, ja siksi suuri kysymys onkin: kuinka suuressa määrin se on sinun elämäsi arvo –eli jotakin, joka on sinulle tärkeää?

John C. Maxwell on sanonut: ”Ihmiset eivät anna kukkaronsa yläosasta, vaan sydämensä pohjasta. Jos haluat tulla runsaskätisemmäksi ja anteliaammaksi antajaksi, älä odota, että palkkatulosi muuttuvat. Muuta sydämesi. Tee näin,
ja sinusta tulee antaja huolimatta tuloistasi ja olosuhteistasi.”


Jukka Laamanen

"Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas." Jes. 9:6

Joulun ihme on ehkäpä maailmanhistorian suurin paradoksi: ääretön kohtaa äärellisen, ajaton ajallisen. Voimme yrittää mahduttaa kaikki maailman valtameret yhteen pieneen lasiin, mutta ymmärrämme sen olevan mahdotonta. Kuitenkin Jumala teki jotain vielä suurempaa murtautumalla maailmaansa pienen vauvan ruumiissa.

Tuo vauva oli Jumala itse. Inhimillisesti ajateltuna hän oli pieni ja hauras, riippuvainen äitinsä huolenpidosta ja läheisyydestä. Kuitenkin tuo pieni vauva oli jo se maailman valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. Hän kantoi valtaa harteillaan. Hän oli maailmankaikkeuden Herra, lihaksi tullut Jumala.

Huomenna muistelemme näitä tapahtumia, kun hiljennymme joulun sanoman äärelle. Muistelemme Herramme armorikasta syntymäjuhlaa. Katso ja iloitse, meille on syntynyt Vapahtaja Daavidin kaupungissa! Siunattua joulua jokaiselle!

"Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan." Joh. 1:9