Joululaulu kertoo vanhasta suutarista, jonka luokse itse Mestari on luvannut tulla jouluvieraaksi. Iloisena vanhus odottelee vierastaan ja kohta oveen jo koputetaankin. Mestarin sijaan oven takana on kuitenkin vain köyhä nainen lapsensa kanssa. Suutari pyytää naista sisälle odottamaan arvokasta vierasta ja ojentaa samalla huovan palelevalle lapselle.

Kohta oveen taas koputetaan. Tällä kertaa kolkuttelija on nälkäinen pummi, joka jouluaaton yksinäisyydessään pyytää suutarilta palasen korppua nälkäänsä. Suutari kutsuu hänetkin Mestaria odottamaan ja siinä sivussa antaa tälle kuumaa keittoa.

Jouluaattoilta pimenee pimenemistään mutta Mestaria ei vieläkään näy, ei kuulu. Mutta sitten oveen taas koputetaan. Juoppo naapuri siellä sopertelee hukanneensa avaimensa jonnekin. Suutari huokaisee, ”Tule tänne odottamaan kanssamme Mestaria, sijaan sinulle vuoteen, nuku pääsi selväksi”.

Jouluaaton vaihtuessa yöksi vanha suutari menee lopulta nukkumaan. Hän näkee unta Mestarista. Pettyneenä hän kertoo odottaneensa turhaan, sinä et tullutkaan! Mestari kuiskaa: Olin luonasi tänään kolmasti, hyvää Joulua ja kiitos sydämestäni!

”Mestari on tulossa kylään meille,
Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti.
Mestari on tulossa tänään meille,
voiko jouluvieras olla enää parempi!”

(https://www.youtube.com/watch?v=nXBHfppPYDY)

Teija Nuutinen

Vuosien varrella on tullut esille eri yhteyksissä ajatus, että mm. koulujen, päiväkotien ja firmojen joulujuhlista pitäisi poistaa ”ylimääräinen kristillinen aines.” Tällöin kaikkien katsantokantojen edustajat voisivat juhlia joulua iloisesti yhdessä vaikkapa tonttulauluin ja – leikein.

Tällaista itse kehitettyä joulua voi varmaan toteuttaa, mutta siinä on yksi ongelma, siltä puuttuu kokonaan juuret ja silloin joulu menettää todellisen aiheensa. Siitä tulee enemmänkin meidän omien elämysten ja toiveitten varassa oleva juhla. Tällaiseen yksinäisyyteen Jumala ei ole meitä Joulun vietossamme tarkoittanut.

Jouluun tarvitaan Betlehemiä ja jouluun tarvitaan sydäntä. Tarvitaan tieto historiaan perustuvasta Betlehemin tapahtumasta. Mutta yhtä totta on se, ettei kukaan jaksa elää pelkän ulkonaisen tiedon varassa, että 2000 vuotta sitten tapahtui jotain. Tarvitaan myös omaan sydämeemme tuleva Joulu.

Levollinen viesti jouluevankeliumissa on se, että jouluilo ei tule suorittamalla, vaan se on ollut valmis jo ennen meitä ja meidän valmistelujamme. Jotakin on jo tehty. Jotakin on jo tapahtunut. Enkeli julistaa meille tänäkin Jouluna Raamatun tekstissä suuren ilon: ” Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Ja meidän etuoikeutenamme on ottaa tämä viesti Jeesuksesta vastaan sydämiimme ja elämäämme. Hän on se kaivattu syntiemme sovittaja, jota jokainen ihminen tarvitsee.

Joulun tapahtumien kulku osoittaa, että Joulu tulee tavallisten ihmisten luo. Jumala ei etsi sellaisia, jotka olisivat ulkoisesti edustavia ja jotenkin uskonnollisesti sopivia. Jos tunnet itsesi harmaaksi ja juhlattomaksi, voit olettaa, että joulu ja Jumala ovat kiinnostuneita tulemaan luoksesi. Uskotko sen?

SU 13.12. klo 16 Kaikille avoin, koko perheen joulujuhla pidetään Kanervalatalolla, Leinikkitie 1. Odotamme Sinua mukaan!

Ari Urhonen

Vilskettä ja vilinää Kanervalatalon käytävillä. Työntekijöitä, varikkolaisia ja koululaisia. Ystäviä ja vieraita. Reppuja ja leluja. Ruoan tuoksua ja kahvinkeittimen porinaa. Ruoka-apua. Musiikki soi, astiat kolisevat ja siivouskärry odottaa työntäjää. Talo täynnä elämää.

Paljon erilaisia ihmisiä. Jokainen meistä ainutkertainen. Yhteisiä keskusteluja ja neuvotteluja. Sopimista ja anteeksipyytämistä. Naurua ja itkua. Välillä myös hiljaisuutta.

Jumalan sanan kuuntelua, palvelemista ja lasten tuomista pyhäkouluun. Laulua ja ylistystä. Ystävien kohtaamista ja kahvittelua. Erilaisia juhlahetkiä.

Entäpä, jos tulisit käymään!  Voisit jäädä pitemmäksikin aikaa. Voisimme juoda kupin kahvia tai teetä. Ehkä haluaisit kurkistaa, mitä kirjakaupasta löytyy. Vaikkapa jotain jouluksi.  Portaat vie ylös ja sinnekin voi mennä. Jos haluat, voimme vain jutella. Arjesta, elämän iloista ja suruista. Voisimme löytää sinullekin paikan perheestämme. Meidän perheeseen mahtuu aina.

Tule katsomaan, mistä on meidän seurakunta tehty. Seurakuntailtamme on tiistaina 24.11 klo 18.30. Olet lämpimästi tervetullut!

Marja Mönkkönen

Saarnasin su 29.11 jumalanpalveluksessa tästä aiheesta, ja aiheen sain Mutaa ja Mestariteos kirjan tekstistä.
John Burke kirjoittaa sivulla 196 seuraavasti: - Minusta tuntuu, että tässä kohtaa tarvitsemme ’mainoskatkon’ kristityn kypsyydestä. Olen vuosien varrella järkyttynyt siitä, miten monet kristityt ovat tulleet ja menneet seurakuntamme kautta. He ovat halunneet olla osa seurakuntaa, joka todella saa aikaan muutosta maailmassa. Sitten he ovat kuitenkin turhautuneet ja riitautuneet, koska ovat kokeneet, että heitä pitää ruokkia tietynlaisella opetuksella, ja että he tarvitsevat enemmän ylistystä mieleisellään tyylillä. Silti he eivät ole palvelleet lahjoillaan, auttaneet toisia löytämään uskoa eivätkä opettaneet toisia noudattamaan kaikkea, mitä Jeesus käski pitää. Tämä ei ole kypsyyttä, vaan hengellisen nuoruuden epäkypsyyttä. Pelkään, että seurakuntamme jämähtävät hengelliseen nuoruuteen.
Meidän tulee oppia Raamatusta, meidän pitää ylistää yhdessä, mutta jossakin kohtaa (yleensä muutaman vuoden kuluessa) hengellinen kasvu tyrehtyy, jos emme opi syömään ruokaa, jota Jeesus söi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon, ja vien hänen työnsä päätökseen.”-  (Joh.4:34)

Jämähdysvaara on todellinen myös meidän seurakunnassamme. Jos emme opi syömään tätä ravintoa, hengellinen kasvumme vääjäämättä tyrehtyy: taannumme hengelliseen nuoruuteen tai lapsuuteen … tai vielä pahempaa, hengellinen elämämme voi kokonaan kuihtua pois. Päämäärämme tässä elämässä ei ole vain se, että olemme saaneet syntimme anteeksi ja olemme sen tähden matkalla taivaaseen. Jumalan suunnitelma on, että jokainen meistä kasvaa hengellisesti täysi-ikäisiksi Jeesuksen seuraajiksi. Pelkkä hengellisistä asioista tietopuolisesti tietäminen ei tässä riitä; meidät on kutsuttu myös konkreettisesti tekemään Jumalan tahtoa elämässämme. Ilman Jumalan ja Hänen voimansa kokemusperäistä tuntemista, joka seuraa siitä, että palvelemme lahjoillamme ja autamme ihmisiä sisälle uskoon ja kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa, tämä ei koskaan pääse toteutumaan.

Jumala ei halua, että kukaan meistä missään elämämme vaiheessa jämähtäisi paikallemme, vaan että hengellinen kasvumme jatkuisi koko elämämme ajan. Itse asiassa yksi hengellisen kypsyyden ja aikuisuuden merkki onkin sen ymmärtäminen, että meillä on aina kasvunvaraa hengellisessä kypsyydessä. (Fil.3:12-15)

Tämä asia on elintärkeä, koska kysymyksessä ei ole ainoastaan meidän elämämme ja siinä kokemamme tyytyväisyys ja tarkoituksen tuntu, vaan kyse on paljon suuremmasta asiasta: Jumalan suuren suunnitelman toteutumisesta meidän kauttamme toisten ihmisten elämässä. (Matt.28:18-20)

Sen tähden -Jeesuksen tähden, itsesi tähden ja toisten ihmisten tähden- älä jämähdä paikallesi !


Jukka Laamanen

"Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: "Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille." - Joh. 13:12-15

Palveleminen on yksi kristityn syvimmistä kutsumuksista. Sinua ja minua kutsutaan elämään uudenlaista elämää - elämää, joka on Kristuksen esimerkin mukaista. Miten toteutan tätä kutsumusta?

"Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi." - 1. Kor. 12:4-7

Pyhä Henki vaikuttaa meissä sen, että voimme palvella Jumalaa ja toisiamme. Jumala ei tee tätä työtä meissä väkisin, vaan meidän tulee antaa Hänelle tilaa elämässämme. Raamattua lukiessa voimme todeta sen, että palvelutapoja on lukemattomia ja meistä jokaista kutsutaan tekemään osamme. Haluan nostaa esille erityisesti yhden näkökulman, jota olen miettinyt viime aikoina: seurakunnan kokouksissa palveleminen.

"Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi." - 1. Kor. 14:26

Seurakunnassa palveleminen ei ole ainoastaan pastorin tai muiden työntekijöiden vastuulla. Kun kokoonnumme yhteen, Raamattu kehottaa meistä jokaista toimimaan yhteiseksi parhaaksi. Tapoja tähän on monia. Joensuun vapaaseurakunnan jumalanpalveluksissa ja muissa kokoontumisissa on useita erilaisia toimintamuotoja, joiden kautta voimme olla toteuttamassa kutsumustamme palvella. On myös mahdollista palvella aivan uusilla tavoilla.

Kaikkia ei kutsuta tekemään työtä paikallisseurakunnassa. Kutsumuksia on monenlaisia. Kuitenkin meistä jokainen voi olla toteuttamassa kristittyjen yhteistä kutsumusta - kutsumusta palvella seurakunnassa. Palveleminen ei ole aina sitä, että teemme sitä mikä meitä eniten miellyttää. Paavali on tästä hyvä esimerkki.

Miksi siis palvella? Yksinkertainen vastaus on, että Raamattu kehottaa palvelemaan. Eräs viisas henkilö on lisäksi sanonut, että se antaa enemmän kuin vaatii. Emme siis palvele vain toistemme takia, palvelemme myös itsemme takia. Se, mihin panostamme, muodostuu meille tärkeäksi.

Miten Sinä haluaisit olla palvelemassa? Millä tavalla haluaisit olla rakentamassa yhteistä seurakuntaamme? Monesti tehokkain keino on tämä, kun kysyy: "Miten voin olla avuksi?"

"Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa." - Room. 12:11

Joona Mäntynen