Marraskuu on kuoleman kuukausi, maa on ”martaana”. Marras kuuluu samaan
sanaperheeseen kuin mm. muinaisintian ”marta”, joka tarkoittaa kuolevaa
ihmistä. Myös latinan ”mors” ja ranskan ”mort” –sanat tarkoittavat kuolemaa.

Myös valo näyttää kuolevan marraskuussa. Se vilahtaa näkyville kohta vain
hetkisen ajan keskipäivän aikaan. Ihan kuin harmaudessa ja pimeydessä
kuolleelta näyttävä luonto odottaisi talven, pakkasen ja lumen tuloa. Ihan
kuin sekin, meidän ihmisten lailla, kaipaisi päälleen pehmeää suojaa
levähtämiselle ja voimien keräämiselle uutta kevättä ja uutta kasvua varten.

Marraskuussa, vanhan kuolemisessa ja pimeässä on jotain hyvin lohduttavaa,
kuin pitkän työpäivän jälkeen sohvalle viltinmutkaan kääriytymisessä.
Annetaan itsellemme lupa hengähtämiseen, paikalleen pysähtymiseen ja
viipyilemiseen. Mennään vaikka järven tai joen rantaan auringonlaskun
hetkellä, kuulostellaan ja katsellaan, aistitaan pimeän laskeutumista ja
rentoudutaan hengittämään yhdessä luonnon kanssa. Kiitetään tästä syksystä
ja tästä pian päättyvästä vuodesta, kiitetään kaikista niistä valoisista ja
pimeistä, onnellisista ja onnettomistakin hetkistä, jotka olemme saaneet
lahjoina oman Taivaallisen Isämme rakkaista käsistä.

”Minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja
onnettomuuden. Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen". (Jes. 45:7).  ¨

Teija Nuutinen

Olemme juuri viettäneet pyhäinpäivää. Sitä on vietetty 600 – luvulta lähtien. Monet ovat muistaneet edesmenneitä rakkaitaan. Kuolema ja suru ovat muuttumaton osa meidän ihmisten elämää. Suomalaisen ihmisen suru on voimakasta, ehkä kätkettyä ja usein sanatonta. Meidän elämämme suruja ei voi verrata keskenään. Jokaisella meillä on oma ainutkertainen surumme, jota kukaan ei voi ulkopuolelta täysin ymmärtää. Kun kuljemme surun ja menetysten maastoissa, meidän on kuljettava arasti ja hiljaa. Siinä sielunmaisemassa tarvitaan usein läsnäoloa enemmän kuin selitystä etsiviä sanoja. Surutyölle on oma aikansa. Onko siinä tekijänä ihminen itse vai suru ihmisessä? Joka tapauksessa käsittelemätön suru saattaa lukita meidän tunne-elämämme. On tärkeää antaa surulle aikaa.

Radio Dein (107,4 MHz) Elämän pitkospuilla – ohjelmassa käsittelemme maanantaisin 2.11., 9.11. ja 16.11. klo 17.30 suruun liittyvää tematiikkaa. Surussakin on toivoa. Joensuun kristilliset seurakunnat tuottavat ohjelmat. Ole kuulolla!

Ari Urhonen

Elämä on jatkuvaa muutosta halusimmepa tai emme. Voimme kuitenkin kohdata muutokset vahvempana, jos elämässämme eri osa-alueet ovat tasapainossa. Erityisen tärkeää tämä on pienen lapsen elämässä . Seurakuntakin tarvitsee näitä tasapainon elementtejä selvitäkseen muutoksista.

Tarvitaan turvallisia rakenteita. Arkirutiineja ja aikatauluja. Lepoa, unta ja ravintoa riittävästi. Tarvitsemme myös elämäämme innostavaa tekemistä, uuden oppimista, juhlahetkiä, mieleenpainuvia kokemuksia. Siis mukavia asioita, jotka tuovat nautintoa.

Tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi on elämän syvimpiä tarpeita. Tähän sosiaalisten tarpeiden joukkoon kuuluu myös itsemääräämisoikeuden tarve , joukkoon kuulumisen tarve sekä arvostetuksi tulemisen tarve.

Kun elämäämme tulee muutosta tai kohtaamme vaikeuksia, voimme turvautua Jumalaan ja toisiin ihmisiin, etsiä rutiineista turvallisuutta ja löytää pienistä meille tärkeistä, mukavista asioista lohtua ja elämän toivoa. Kaikki nämä osa-alueet yhdessä tuovat meille tasapainoa elämään.

Tasapainokiikkuun tarvitaan vähintään kaksi. Kun toinen on yläilmoissa, toinen voi pitää jalat tukevasti maassa ja auttaa sitten toisen alas, että pääsee itsekin kokemaan päätä huimaavia asioita.

Marja Mönkkönen

Lukiessani Mutaa ja Mestariteos kirjaa, yksi tärkeimmistä oivalluksistani oli ymmärtää omien asenteitteni suuri vaikutus toisiin ihmisiin. Jo viestinnän perusymmärrykseen kuuluu tietoisuus siitä, että vain kymmenisen prosenttia viestinnästämme koostuu sanoista. Muu osa on sanatonta: äänensävy, kehonkieli ja ilmeet. John Burke lisää tähän vielä yhden todella vaikuttavan tekijän: sydämen, eli meidän sisimpämme asenteet.

Kirjan kolmannessa luvussa John Burke kirjoittaa siitä, kuinka ’ihmiset reagoivat sinussa siihen, millainen on sydämesi asenne heitä kohtaan.’ Ihmiset vaistonvaraisesti aistivat, mitä minä tunnen heitä kohtaan – ja reagoivat siihen.

Tämä pätee kaikissa ihmisten välisissä kohtaamisissa, ja aivan erityisesti siinä, kun pyrimme välittämään evankeliumia toisille ihmisille. Tavatessaan Jeesuksen ja kuullessaan Hänen julistavan, tavallinen kansa kykeni aistimaan Hänen sydämensä asenteen heitä kohtaan, ja se veti heitä Hänen luoksensa. He kokivat olevansa tervetulleita - Jeesus oli heidän puolellansa, ei heitä vastaan!

Enemmän kuin lausumani sanat, käyttämäni tekniikat tai julistamani totuus, ihmisiin vaikuttaa se, mitä minä sydämessäni tunnen heitä kohtaan. Se vaikuttaa eniten, se merkitsee ihmisille eniten. Tämä korostaa evankeliumia viestivän henkilön merkitystä sanoman välittämisessä: me olemme tärkeä osa sen uskottavuutta ja vaikutamme suuresti siihen, kuinka ihmiset siihen reagoivat. Me emme ainoastaan välitä toisille Kristuksen sanoja; me olemme Kristuksen kirje.

Siihen, mitä minä sydämessäni tunnen ihmisiä kohtaan, vaikuttaa puolestaan se, millainen kuva minulla on heistä sydämessäni. Juuri tämän tärkeän ja ajankohtaisen totuuden ymmärtämisessä Mutaa ja Mestariteos -kirjan lukeminen voi meitä auttaa. Saakoon Pyhä Henki tehdä meissä työtään niin, että kykenisimme näkemään itsessämme ja toisissa ihmisissä Jumalan mestariteoksen, emmekä ainoastaan mutaa. Ja tulkoon sen myötä myöskin muutos sydämemme asenteisiin, niin että ihmiset voivat aidosti kokea, että he ovat tervetulleita Jeesuksen ja meidän seuraamme.

Antoisia lukuhetkiä kirjan parissa !

Ps. Käsittelemme pastori Ari Urhosen kanssa Mutaa ja Mestariteos -kirjan opetuksia vielä marraskuun ja joulukuun sunnuntai-jumalanpalvelusten saarnoissa. Tule kuuntelemaan!

Jukka Laamanen

"Tästä toivosta te kuulitte jo silloin, kun teille julistettiin totuuden sana, kun evankeliumi tuli teidän luoksenne. Samalla tavoin kuin kaikkialla maailmassa se on teidänkin keskuudessanne kantanut hedelmää ja kasvanut siitä päivästä lähtien, jolloin saitte kuulla Jumalan armosta ja tulitte sen tuntemaan sellaisena kuin se todella on." (Kol. 1:5-6)

Olemme kuulleet Jumalan armosta. Hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tämä on evankeliumi meille jokaiselle. Ilosanoma Jeesuksesta, ainoasta tiestä Isän luo.

Olemmeko kuitenkaan oppineet tuntemaan evankeliumia sellaisena kuin se todella on? Kasvattaako tämä totuuden sana myöskin meissä sitä hyvää hedelmää, jota se kasvatti Kolossan seurakunnassa?

Jumala ei halua ainoastaan pelastaa meitä tulevalta vihalta, vaan Hän haluaa sen lisäksi alkaa uudistamaan meitä kokonaisvaltaisesti evankeliumin sanoman kautta.

"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa." (Tit. 2:11)

Kun olemme pelastettuja yksin Jumalan armosta, ja elämme Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, voimme alkaa Pyhän Hengen voimassa toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Tämä on sitä todellista evankeliumia, jonka tunteminen kasvattaa meissä hyvää hedelmää. Tätä varten meidät on luotu. Tällaiseen elämään meistä jokaista kutsutaan.

"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut." (Ef. 2:9-10)

Joona Mäntynen