Suomen Vapaakirkon tunnustus on annettu Helsingissä helmikuun 1. päivänä vuonna 1923.

1. Me olemme kristittyjä, jotka Raamatun perustuksella yhtäpitävästi apostolisen tunnustuksen kanssa tahdomme elää ja toimia kristillisen uskonelämän herättämiseksi ja säilyttämiseksi.

2. Raamattu, s.o. Vanhan ja Uuden testamentin pyhät kirjat, jotka me uskomme olevan Pyhän Hengen johtamien ihmisten kirjoittamat, määrää yksin meidän uskomme ohjeen, jonka mukaan kaikki oppi ja elämä seurakunnassa on hyväksyttävä tai hyljättävä.

3. Toteuttaaksemme sitä kristillisen yhteyden aatetta, jota Uusi testamentti esittää, emme seurakuntayhteyden määrääjäksi pane muuta kuin sydämen uskon Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikaan ja tämän uskon tunnustamisen ihmisten edessä.

4. Tähän yhtyen olemme liittyneet seurakunniksi toteuttaaksemme raamatullista seurakuntaelämää ja toimiaksemme kristillisen vakaumuksen mukaisesti ja sen puolesta.

1. Miksi kirkon nimessä on sana "vapaa"?

Vapaa - sana viittaa lähinnä riippumattomuuteen valtiosta ja samalla myös merkitsee jäsenten vapaaehtoista liittymistä seurakuntaan. Osaltaan se kuvastaa myös sitä, että paikallisseurakunnat päättävät asioistaan itsenäisesti.

Seurakuntaan liittymisprosessi lähtee liikkeelle yleensä siitä, että asianomainen henkilö ottaa yhteyttä seurakunnan pastoriin ja sopii keskusteluajan hänen kanssaan (Ari Urhonen).

”Toteuttaaksemme sitä kristillisen yhteyden aatetta, jota Uusi testamentti esittää, emme seurakuntayhteyden määrääjäksi pane muuta kuin sydämen uskon Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikaan ja tämän uskon tunnustamiseen ihmisten edessä.” (Vapaakirkon tunnustus 3. kohta)