Mikko Suihko
Olen saanut kasvaa uskovassa kodissa ja muistan olleeni vielä 6-7 vuotiaana lapsenuskossa. Kouluikäisenä minua kuitenkin alettiin kiusata ja aloin hiljalleen katkeroitua Jumalalle, koska en halunnut uskoa Jumalaan joka teki minusta tällaisen. Muistan miten lukemattomia kertoja tulin Luojan eteen huutaen ”Miksi juuri minun piti syntyä tällaiseksi ja tulla kiusatuksi?” Minusta tuli ajan myötä kiihkoateisti ja minun Jumalani vaihtui tieteeksi ja logiikaksi.
Minulla oli kuitenkin usean vuoden ajan uskova opiskelukaveri, joka pyysi minua mukaan vapaaseurakunnan tilaisuuksiin. Vastasi lopulta kutsuun ja ajattelin lähinnä mennä seurakuntaan haastamaan riitaa ja väittelemään uskovien kanssa. Seurakuntaan tultuani koin kuitenkin tulleeni "riisutuiksi aseista"
Se rakkaus ja lämpö, jolla minut otettiin vastaan, oli jotain aivan uskomatonta. Kaikki huolella valmistelemani kysymykset ja väitteet raukesivat tyhjiin. Muurit, jotka olin rakentanut itseni ja Jumalan väliin, alkoivat sortua yksi toisensa jälkeen. En osaa sanoa tarkkaa päivää, jolloin hän tulin uskoon vaan se tapahtui pidemmällä aikavälillä. Loppukesästä 2002 huomasin itsessäni tapahtuneen muutoksen. Minun elämään oli tullut asioita, jotka eivät kuuluneet ateistin elämään: Olin alkanut rukoilla ja luottaa Jumalan voimaan elämässäni. Ero entiseen oli valtava. Minun elämääni oli tullut uusi Herra.
Olen ollut yllättynyt siitä miten positiivisesti ja avoimesti ihmiset ovat suhtautuneet siihen kun olen avoimesti tunnustanut olevani elävässä uskossa. Monet ihmiset jotka ovat tunteneet minut pitemmältä aikaväliltä ovat nähneet sen valtavan muutoksen minussa minkä Jumala on saanut aikaan ja se on jo sinänsä toiminut heille todistuksena. Jeesus ei ole minulle nimi jota häpeäisin avoimesti tunnustaa. Haluaisin vaan että muutkin tulisivat osalliseksi siitä samasta armosta, joka on tullut myös minun osakseni.
Se elämä mitä Jumala meille tarjoaa hänen yhteydessään on merkityksellistä. Puhumme asioista joilla on merkitystä ei vaan tässä ajassa vaan ikuisuudessa! Jos katsomme tätä lyhyttä taivalta maan päällä joka kestää keskimäärin 60-80 vuotta niin miten lyhyeltä ajalta se näyttääkään verrattuna siihen ikuisuuteen jonka saamme viettää taivaassa Hänen kanssaan! Ihminen on kuin kedon kukka, tuulessa taipuva ruoko, mutta meidän Jumalamme on ikuinen ja häneen me voimme turvata kaikessa. Hän antaa meille ihmisille voimia vapautua asioista ja peloista, jotka kahlitsevat meitä ja estävät meitä olemasta sitä mitä me todella sisimmässämme olemme. Meidän omassa heikkoudessamme hän voi tulla suureksi ja saada aikaan ihmeitä joita yksin olisimme voimattomia tekemään. Hän voi antaa toivoa toivottomalle, uskoa horjuvalle, lohdutusta itkevälle ja anteeksi katuvalle.
Kokeile Jeesusta! Mitä hävittävää sinulla on? Uskon ettet tule katumaan sitä!
