Jenni Piiroinen & Pasi Tolvanen
Uskovat nuoret elävät täyttä elämää
- Meillä molemmilla on henkilökohtainen yhteys Jumalaan. Jumala tulee ensin ja kaikki muut asiat sen kautta, sanovat puolisen vuotta seurustelleet joensuulaiset Jenni Piironen ja Pasi Tolvanen. Nuorten kiinnostus toisiinsa syttyi Joensuun vapaaseurakunnan nuorten vaelluksella.
Pari myöntää, että seurustelusuhteessa on ollut jo monia sellaisia kysymyksiä, jotka ovat aiheuttaneet epätietoisuutta, miten menetellä.
- Mutta me emme ole yksin tai kahdestaan niiden asioiden kanssa vaan Jumala on meidän kanssamme. Jumala on sitoutunut meihin, kun me olemme sitoutuneet häneen.
- Voimme rukoilla yhdessä, ja on hienoa, että pystyy jakamaan sen toisen kanssa. Jos on asioita, joissa emme ymmärrä toisiamme, voimme yhdessä tuoda niitä Jumalalle, sanoo Jenni.
-Kun on pettynyt edellisissä seurustelusuhteissaan, on pelko siitä, että pettyy taas. Senkin tuntemuksen saa tuoda Jumalalle. Siitä voi myös puhua toisen kanssa avoimesti.
Pasi muistelee, että aikoinaan, kun ei-uskovat menivät naimisiin, hän mietti usein, että milloinkahan ne eroavat. Uskovien parien kohdalla on luottamus siihen, että heille käy hyvin.
Jennille ja Pasille elämän tärkein asia on usko. Kaikki ratkaisut tehdään uskon kautta, pyydetään Jumalan johdatusta.
- Asioita katsotaan iankaikkisesta näkökulmasta. Kun välittää paljon toisesta ihmisestä, on rauhoittavaa tietää, että molemmilla on sama päämäärä, ollaan matkalla taivaaseen.
Onnettomuus pysäytti
Kieliä opiskellut Jenni tekee parhaillaan gradua. Pasi opiskelee viimeistä vuotta Joensuun konservatorion kansanmusiikkilinjalla. Hän miettii, jatkaisiko opiskelua vielä muulla alalla ja jättäisi musiikin tekemisen toiseksi ammatiksi.
Kieli- ja lyömäsoittimia hallitseva Pasi on esiintynyt vapaaseurakunnan tilaisuuksissa, tehnyt kansanmusiikkikeikkoja ja hankkinut tienestejä myös katusoittajana.
Jenni on uskovaisesta kodista. Hänen isänsä toimi vapaaseurakunnan pastorina.
Välillä Jennillä oli kausi, jolloin hän etääntyi Jumalasta.
- Käytin aikani kaikkeen muuhun; urheiluun, kavereiden kanssa olemiseen ja ulkona käymiseen. Aikaa ei jäänyt Jumalalle.
- Mutta Mika-veljelle sattunut onnettomuus pysäytti kunnolla. Jouduin miettimään, mikä on tärkeää ja käännyin jälleen Jumalan puoleen.
- Uudistuminen uskossa ei tapahtunut kerralla, mutta Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Muutos tapahtui pikkuhiljaa.
Jumala kuulolla
Savonlinnassa syntyneen Pasin äiti oli uskova, mutta uskonelämä ei juuri näkynyt kodissa.
- Jo 12-vuotiaana rupesin hamuamaan viinaa ja tupakkaa. Yläasteella elämä pyöri paljon rockmusiikin ympärillä ja kuvioihin tulivat myös miedot huumeet. Ajattelin, että tiedän itse parhaiten mikä on parasta minulle. Halusin olla onnellinen ja nauttia elämästä. Jossain vaiheessa asiat eivät enää antaneet tyydytystä, niihin turtui. Petyin myös seurustelusuhteissa. Pasi oli lukion kolmannella, kun hän koki ensimmäisen kerran Jumalan läsnäolon.
- Menin yksin rantaan ja rupesin puhumaan asioista. En tiedä, puhuinko tietoisesti Jumalalle, kun juttelin asioistani. Yhtä äkkiä koin, että en puhele itsekseni, että Jumala on kuulolla.
- Jumalan läsnäolo tuli todelliseksi ja se on ollut todellista siitä lähtien, kohta viisi vuotta. Sitä varmuutta ei voi mikään poistaa, vakuuttaa Pasi.
Huumeet hän oli lopettanut jo aikaisemmin, mutta alkoholi ja tupakka maistuivat jonkin aikaa vielä uskoon tulon jälkeenkin. Minulla ei ollut halua päästä niistä irti. Pikkuhiljaa tuo halu kuitenkin tuli, tuli myös helppous luopua niistä.
Jenni ja Pasi murehtivat sitä virheellistä käsitystä, että uskossa oleva nuori menettäisi nuoruuteen kuuluvia riemuja. Myös maallisia nautintoja kokeneina he vakuuttavat, että uskova nuori elää täyttä elämää.
